kotiliesi

Kaalilaatikkoa soijarouheesta ja maailma pelastuu ;)




 
En ole varmaankaan ainut, jota keksipaketti puhuttelee enemmän kuin vihersmoothie? Valintoja, niitähän ne on. Tällä viikolla meidän klaani yrittää ajatella tekemiään ostoksia ja valintoja. Paino on sanalla "yrittää", koska juuri tultiin salilta ja oma käsi kävi välittömästi karkkipussissa hakemassa lohtua lihasten yli-virittyneisyyteen...
Näin presidenttiehdokkaiden kuumottavien tenttien, haastattelujen ja vaalien jälkeen on todettava muutama asia: 1. Lykkyä Saulille 2. Maailman tila on huolestuttava 3. Lykkyä meille kaikille sen maailman pelastukseen.

Itsehän myymme vanhoja aarteita ja huonekaluja uudelle kierrokselle täällä Rajamäen Aarteessa, joten tavallaan voin ajatella, että me yritämme osamme. Tuhottoman paljon helpompaa ja kannattavampaa olisi tilata krääsää Kiinasta ja myydä sitä.















Resepti soijarouheella tehtyyn kaalilaatikkoon ja herkulliseen salsaan

Kaalilooda:
1/4 keräkaalia pieneksi pilkottuna
1/3 soijarouhepussista (n.1.5 dl)
2 dl vettä
2 dl pika- pitkäjyväistäriisiä
2 kpl kasvisliemikuutiota
suolaa
timjamia
oreganoa
2 rkl hunajaa
200g yrtti tuorejuustoa

Lorauta vähän öljyä pannulle ja paista pilkottuja kaaleja ja soijarouhetta. Lisää pannulle vesi ja mausteet. Anna soijarouhen turvota ja kaalien kypsyä. Lisää lopuksi tuorejuusto ja maista onko suolaisuus kohdillaan. Ota laatikkoon soveltuva uunivuoka ja kaada sen pohjalle kypsentämättömät riisit. Nyt kaada kaali-soijaseos liemineen riisien päälle ja sekoita ne yhteen. Peitä foliolla ja paista uunin keskiosassa 170 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes riisit ovat mielestäsi tarpeeksi kypsyneet ja nesteet imeytyneet.


Salsa:
1 makea suippopaprika pieneksi pilkottuna
persiljaa
2 kynttä valkosipulia raastettuna
1 iso punasipuli pieneksi pilkottuna
1 dl sweetchiliä
n. 20g inkivääriä raastettuna
1/2 dl soijaa
1/2 dl rypsiöljyä
1 tl kuivattua chiliä



Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tarjoile salsaa kaaliloodan kanssa. Helppoa kuin maailmanpelastus!

Talviomenapiiras


Sokeri nostaa ihmisen kuin ihmisen debressiosta ja vähäkalorisuudesta! Kun edessäpäin häämöttää nouseva pakkanen, työviikko ja lähes jännittävät presidentinvaalit voi elämäniloaan lisätä valmistamalla tällaisen piirakan.

Säädä uuni jotakuinkin 170 asteeseen.

Pohja:
400 g valmismurotaikinapohjaa ( käytin itse Pirkka-merkkistä)
Turha vaivannäkö hiivattiin ja valmismuropohjataikina paketti kehiin! Kauli leivinpaperille pyöreään muotoon ja aseta kakkuvuoan pohjalle. Leikkaa reunat siisteiksi ja ota ylimenevät taikinat talteen myöhempää käyttöä varten.

Täyte:
135g vanilja kermavanukasta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl hedelmämehua
Kaikki ainekset kippoon ja sekoita tasaiseksi. Maista, että makeutta on oivallisesti.

Omenat:
Kuori ja kuutioi noin neljä omenaa.

"KRUMPLE":
Nypi yhteen; jäljelle jäävät murotaikinat, 2 rkl kanelia, 1dl sokeria ja 5 kpl piparkakun makuisia Domino-keksejä murskattuina.

Kokoaminen:
Kaada muropohjan päälle täyte, sitten omenat ja lopuksi levittele kanelinen "krumple" omenan palasten päälle. Paista noin 25 minuuttia uunin keskiosassa. Nauti jäätelön tai vaniljakastikkeen kera ja hymyile:)

Lauantain (20.1.2018) hammas episodi


Lauantaina meillä oli valloillaan Shitin kosto. Anoppia nimitettäköön Shitiksi tässä stoorissa. On nimittäin aloitettava kertomalla jälleen anopista ja tavoista, jotka hän on onnistuneesti syövyttänyt mieheeni. Anoppilassa vieraillessa jätän käsilaukkuni ja puhelimen eteisen pöydälle ja takin vaateripustimeen eteiseen. Oli vierailumme kuinka lyhyt tahansa, niin takki, laukku kuin puhelinkin ovat kuitenkin anopin toimesta joka kerta " siirretty parempaan paikkaan". Pelkkä siirtäminen jää usein vain haaveeksi, sillä käsilaukku on mitä varmimmin myös avattu, tarkistettu ja tungettu täyteen käsirasvapurkkeja, kuhafileitä, serpenttiiniä tai mikä milloinkin vuodenajasta riippuen on anopin omien hyllyjen siivouskohde.

Tästä päästäänkin lauantai aamuumme. Heräsin aamuyöstä siihen, että poikani hammas oli irtoamassa. Avustin pientä miestä ja pikkuriikkinen hammas irtosi nätisti talouspaperinpalaselle. Käärittynä tuohon paperiin laitoin sen yöpöydälleni ja jatkoimme unia. Päivään kuului niin töitä Rajamäen Aarteessa kuin siivoiluja kotona ja kuntosalia. Illalla sitten Sithin koston pyöriessä televisiossa pieni mies kysyy vielä varmistukseksi, että laitanhan varmasti irronneen hampaan hänen tyynynsä alle odottamaan hammaskeijua. Sivusilmällä huomaan mieheni pupillien laajentuvan kauhusta ja tajuan, ettei hammas enään olisikaan jättämässäni paikassa. Viha ja vitutus kiipeävät omista silmistäni hiuspohjaa myöten niskaan enkä aio edes puhua. Kävelen yläkertaan makuuhuoneeseemme ja huomaan herra Hinttalan siivonneen hampaan "parempaan paikkaan". Mies tulee kohta jäljessäni huoneeseen vetäen anopilta saatuja kumihanskoja käteensä. Mies selittää siivonneensa epähuomisossa kaikki roskiin ja lähtevänsä nyt tonkimaan niitä roskapussista ulkona olevasta roskiskatoksesta. Huudan jotakuinkin seuraavasti että:" Voi vittu! Et oo tosissas! Että ei riitä, että tässä taloudessa niin talot, lainat kuin yrityksetkin on mun nimissä, vessaan en o päässy yksin ja rauhassa kahdeksaan vuoteen ja sää saatana näät asiakses tonkia mun yöpöydänkin! " Selitykseksi saan, että pöydässä oli paperitolloja ja epäsiisteyttä, mutta että ymmärtää nyt mokanneensa ja että hammas varmasti vielä löytyy. Tässä kohdassa kilahdin tyystin ja sanoin miehen olevan päästään vialla etsiessään kolmen millin kokoista hammasta pakkasessa anopin muovihanskoilla ja, että mikäli todella lähtee hammasta kaiken shitin seasta tonkimaan saa luvan jäädä sille reissulle.

Löysin onneksi tyttäremme ensi hampaat pienestä pussista, jonka olin tallettanut vuosia aiemmin antipatioiden tämän tapahtumakaaren kulkua. Kaikki siis hyvin jälleen ja rauha Hinttalassa.

Lasten nukahdettua hieroimme rauhaa syöden juustoa ja nauttien pullollisen olutta.


Kaikki tykkää juustosta :)


Omassa lapsuudenkodissani vanhemmillani on aina ollut viehtymys juustoihin. Mitä haisevampiin sen parempi. Vanhempieni juustovalinnat ovat aina olleet outoja juustoja kuten tuhkajuustoa, valkohomejuustoa, sinihomejuustoa, vuohenjuustoa ja fetaa. Muistan kadehtineeni kavereiden aamiaispöytiä joilla oli perusjuttuja kuten paahtoleipää ja juustohöylällä vuoltavaa edamia. Luotettavia makuja ja hajuja, tavanomaisissa paketeissaan. Siististi ja järjestelmällisesti järjestetyissä jääkaapeissa niillä oli omat paikkansa. Vanhempieni jääkaapissa sen sijaan oli anarkia. Kuukausia sitten tyhjiksi puristetut sitruunanlohkot kitisivät kuivuuttaan lautaselta, johon ne oli jätetty mahdollista nälänhätää, sotaa tai sitruunankasvattajien lakkoa ajatellen. Avatessa jääkaapin, ovesta hyppi lattialle loppuunkäytettyjen parmesaanien vahapalasten armeija, jotka homepilkuillaan huusivat eutanasiaa. Ilveelläkään ei kaapissa ikinä ole ollut ihan perus kermajuustoa leivänpäälle. Ehei, vaikka kaappi olisi joskus muuten ammottanut tyhjyyttään, jostain lokerosta löysi aina sinihomejuustoa ja purkillisen kirsikkahilloa ja tämä pätee yhä. Kun ihan ensimmäisen kerran avasin anoppini jääkaapin ja sain jälleen noukkia parmesan-vahoja lattialta, tiesin, että olen löytänyt myös sielunkumppanin. Kyllä, mieheni on yhtä traumatisoitunut kuin minäkin.

Vietimme hauskaa viikonloppua juhlien tuttavan nelikymppisiä stadissa, mikä kostautui sunnuntaina lievällä kankkusella. Kankkunen on ainakin minulle tila, jossa himoitsee eniten venyvää, sulaa ja suolaista cheddaria. Olotilan ratkomiseen ei ole keksitty rasvattomia keinoja ja mielestäni olisi lähes rikos niin yrittää tehdäkään ;)

Jukolan juuston cheddaria quesadilloissa ja kuorrutteena tortilloissa;

Quesadillat on helppoja toteutta vaikka kaapissa ei olisi juuri mitään. Näiden quesadillojen väliin tuikattiin mietoa salsaa, paprikaa, Jukolan cheddaria ja savukinkkua. Pannulla paistaessa kannatta varoa palamista ja ruskistaa vain hieman, jonka jälkeen quesadillat voi laittaa hetkeksi vielä uuniin.

Tortillat täytettiin nyhtöpeuralla, jota sain matkaan anopilta. Peuran kera pannulla oli chiliä, tomaattipyrettä, ketsuppia, sweet chiliä, murskattuja jalopenoja ja korianteria. Käärittyäni tortillat, laitoin ne vierekkäin leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan.

Valmistin juustokuorrutteen kattilassa niin, että aloitin kiehauttamalla 1 1/2 dl vettä. Veteen lisäsin hieman timjamisuolaa, jonka jälkeen sulattelin hitaasti joukkoon Jukolan juuston original cheddaria. Kun juusto oli sulanut tarpeeksi, lisäsin juustokuorrutteen joukkoon vielä 100 grammaa ranskankermaa ja muutaman lusikallisen maissijauhoja. Täydellinen juustokuorrute levitettiin tortillojen päälle, jotka sitten laitettiin uuniin noin puoleksi tunniksi 150:n asteeseen.


Tortillat nautittiin salaatin ja makean balsamico-kaalipaistoksen kera :)


Geenit ja roadkill-ateria

Tyttäreni haluaa isona lastentarhan tädiksi. Kärkeen sanoin, että kannattaa päätöstä vielä hetki punnita. Itse pidän vain omista lapsistani ja hoitoalalle ei ole suurta intoa itsellä muutenkaan. Aloin miettiä miksi en voisi vain kannustaa tyttäreni urasuunnitelmia? Miksei tärkeintä olekkaan se mitä jokainen itse haluaa ja miksi kahdeksanvuotiaan tulevaisuus olisi jo nyt tähtiin kirjoitettu? Geenien syyttäminen on silkkaa soopaa ja este kehitykselle.  Mietitäänpä miten hullua olisi sanoa ratsastamisesta innostuneelle pikku Maijalle, että jos et nyt liikoja innostuisi, kun äitisikin takamus on sen verran iso.  Tuskinpa sinunkaan vartalostasi mitään urheilullisen ratsastajan kroppaa myöhemmin tulee, että oot tyttö meetwurstin syöjien puolella sinä! Tai miten lohdutonta olisikaan pikku Pekan kuulla opolta, ettei kuule kannata nyt opiskeluja liikaa Pekka miettiä. Isäs oli kuusibaarilainen ja tuskinpa sinunkaan kädessäs se salkku roikkuu isona, ennemminkin Alepan muovikassi.

Omat vanhempani käyttivät geenejä selittämään omia huonoja matemaattisia taitojaan ja sanoessaan minulle niin, oli selvää ettei siis minullakaan ollut geenejä laskutehtävissä. Sillä lauseella pyyhittiin myös täysin edes yrittäminen. Eihän se kannata, kun ei ole niitä geenejä. Geenejä käytettiin myös murrosiän korvalla alkoholin haitoista varoitettaessa. Jep, mulla on alkoholistin geenit. No kappas, niitä geenejä ei monella olekkaan ;) Sitten vielä ne geenit siihen pyöristymiseen, juu nekin löytyy. Kaikki itsekurittomat sukulaiset kiloineen ja diabeteksineen ovat hekin vain geenien uhreja. Ihan turha siinä on sanoa, että mummin pitäis nyt lopettaa se voin lusikointi ja liikkua, kun ne geenit sen estää.

Isommassa mittakaavassa suomalaiset yrittää nimenomaan raivata itseään pois siitä lokerosta, mihin meidät muun maailman silmissä on laitettu. Ei haluta, että meistä enään ajatellaan että ollaan juroja, itsetuhoisia ja pimeän maan mörkkejä. Monet suomalaisten megayritysten brändien rakentajat ovat tehneet pirusti töitä saadakseen entisen Mordorin kansakunnan kasvot näyttämään valoisemmilta, miksi sitten perheissä yksilötasolla geenien mukaan eläminen on yhä se juttu?

Ihan kammottava ajatus, ettei ihminen pystyisi kehittymään asioissa joita haluaa yrittää. Ja sitten jos yrittää ja onnistuu, ei siitä silloinkaan voi kiitosta itselleen saada. Ehei, aina löytyy joku sukulainen jolla on ollut laskupäätä, kädentaitoja tai pitkä ikä. Ei ole onnistumisetkaan omiasi, vaan geenien. Ketään ei elinaikana kehua voi, ne kun voi ylpistyä. Arkussa sitten kun viimeistä virttä veisataan, voidaan puheessa vainajan saavutuksia ja pitkää ikää ruotia. Kuollessaan suomalaiset ovat myös rahallisesti rikkaimillaan.

Geenit on käsitteenä sama kuin jumala monelle. Geenejä voidaan syyttää tai ylistää ihan riippuen asiasta. Aina ne on kaiken takana, eikä omilla tekemisillä ole tuon taivaallista merkitystä.

Kuvassa on viiskyt luvun keskoskaappi, joka tuli liikkeeseemme myyntiin viime viikolla.

Tässä elämässä olen itse laihduttanut muutamaan kertaan isosti, juonut liikaa, maalannut tauluja, laittanut ruokaa niin piioille kuin herroille, vaihtanut ammattia, ottanut isoja riskejä elämässä ja rakkaudessa, masentunut useasti ja kömpinyt aina ylös lopulta. Jos joskus tulee hetki nostaa maljaa saavutuksille, nostan sen itselleni, en geeneilleni.

Viikonloppuna ystävät pyysivät luokseen syömään teereä, joka oli lentänyt tiellä tuulilasiin. Pitkään foliossa kypsytetty lintu oli mehevää ja yllätti vähäisellä riistanmaulla. Kyytipoikana nautittiin kermaperunoita, mustaherukkahilloa ja koskenkorvaa. Aterian valmistajalla on metsämiehen geenit monessa polvessa ;)

Yrittämisen edellytys on uskoa itseensä ja kehittää niitäkin taitoja, joita ei ole nimeksikään. Yrittää niin pirusti.  Tervetuloa yritykseemme Rajamäen Aarteeseen tekemään ihmeellisiä löytöjä aina 1800-luvun huonekaluista, viiskyt luvun keskoskaappeihin ja cocacola-keräilyesineisiin.

Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille. Ainoastaan uskomalla itseensä voi saada jonkun toisenkin uskomaan sinuun, niin se vain on.

Tubettini kokkaa ja kuntoilee 1/2018


Salille ja salaattia saakeli!

Haistakaa kakka kaikki kunnonkohottajat, keventäjät ja uudenvuoden lupausten tekijät. Pitäkää omista linjoistanne kiinni, älkää yrittäkö puuttua muiden!  Jokaisella jolla on tarmoa valistaa muita virheistä on takuulla vähintään piiloteltu alkoholiongelma, jalkasilsaa tai edes sekainen vaatekaappi. Tai sitten jokainen terveys-blogisti kirjoittaa vain itselleen. Päiväkirjaa ikäänkuin pysyäkseen itse jotenkin ruodussa. Nythän on niin, että itse tuli vedettyä possua, lientä ja konvehtia niin, ettei lempifarkkujen nappi tahdo pysyä kiinni. Pännii tietysti ja siksi kerronkin kuntosaliohjelman, jota ajattelimme huomen aamullakin toteuttaa. Näin kun tämänkin jakaa yleisölle, koituu se vähintäänkin paineeksi toteuttaa kevennystä edes omalla kohdalla ;) Nerokasta.

Rakas päiväkirja; Kadonneen navan metsästys

Rajamäen uimahallin kuntosalit ovat monipuoliset ja avarat tiloitaan. Erilaiset liikkumisen mahdollisuudet uusissa upeissa tiloissa antavat mahtavan kokemuksen synkimpäänkin räntäiseen talvipäivään!

Kuntosalin yläkerrassa voi aluksi käydä nostattamassa sykettä 10 minuutin ajan stepperillä ennen ohjelman aloitusta. Näitä viittä alla olevaa eri liikettä suoritetaan kutakin vuorollaan minuutin ajan. Kierros tehdään yhteensä viisi kertaa, kierrosten välissä kahden minuutin lepo. Simppeliä, tehokasta, uuvuttavaa ja hyvä olo tulee varmasti!
  1. Tasajaloin hyppyä laatikon päälle minuutin ajan.
  2. Kahvakuulalla heilautusta minuutin ajan.
  3. Köysien riivattua vemputtamista minuutin ajan.
  4. Maastavetoa tangolla minuutin ajan.
  5. Vatsalihasliikkeitä makuuasennossa minuutin ajan.





















Tulkoon kevät, napa ja hävitköön itseinho! Veljet ja siskot! Te ette ole yksin! The truth is out there!

Tässä lyhyellä videolla kerron vielä nopean salaatinkastike reseptin :)