Lauantaina meillä oli valloillaan Shitin kosto. Anoppia nimitettäköön Shitiksi tässä stoorissa. On nimittäin aloitettava kertomalla jälleen anopista ja tavoista, jotka hän on onnistuneesti syövyttänyt mieheeni. Anoppilassa vieraillessa jätän käsilaukkuni ja puhelimen eteisen pöydälle ja takin vaateripustimeen eteiseen. Oli vierailumme kuinka lyhyt tahansa, niin takki, laukku kuin puhelinkin ovat kuitenkin anopin toimesta joka kerta " siirretty parempaan paikkaan". Pelkkä siirtäminen jää usein vain haaveeksi, sillä käsilaukku on mitä varmimmin myös avattu, tarkistettu ja tungettu täyteen käsirasvapurkkeja, kuhafileitä, serpenttiiniä tai mikä milloinkin vuodenajasta riippuen on anopin omien hyllyjen siivouskohde.
Tästä päästäänkin lauantai aamuumme. Heräsin aamuyöstä siihen, että poikani hammas oli irtoamassa. Avustin pientä miestä ja pikkuriikkinen hammas irtosi nätisti talouspaperinpalaselle. Käärittynä tuohon paperiin laitoin sen yöpöydälleni ja jatkoimme unia. Päivään kuului niin töitä Rajamäen Aarteessa kuin siivoiluja kotona ja kuntosalia. Illalla sitten Sithin koston pyöriessä televisiossa pieni mies kysyy vielä varmistukseksi, että laitanhan varmasti irronneen hampaan hänen tyynynsä alle odottamaan hammaskeijua. Sivusilmällä huomaan mieheni pupillien laajentuvan kauhusta ja tajuan, ettei hammas enään olisikaan jättämässäni paikassa. Viha ja vitutus kiipeävät omista silmistäni hiuspohjaa myöten niskaan enkä aio edes puhua. Kävelen yläkertaan makuuhuoneeseemme ja huomaan herra Hinttalan siivonneen hampaan "parempaan paikkaan". Mies tulee kohta jäljessäni huoneeseen vetäen anopilta saatuja kumihanskoja käteensä. Mies selittää siivonneensa epähuomisossa kaikki roskiin ja lähtevänsä nyt tonkimaan niitä roskapussista ulkona olevasta roskiskatoksesta. Huudan jotakuinkin seuraavasti että:" Voi vittu! Et oo tosissas! Että ei riitä, että tässä taloudessa niin talot, lainat kuin yrityksetkin on mun nimissä, vessaan en o päässy yksin ja rauhassa kahdeksaan vuoteen ja sää saatana näät asiakses tonkia mun yöpöydänkin! " Selitykseksi saan, että pöydässä oli paperitolloja ja epäsiisteyttä, mutta että ymmärtää nyt mokanneensa ja että hammas varmasti vielä löytyy. Tässä kohdassa kilahdin tyystin ja sanoin miehen olevan päästään vialla etsiessään kolmen millin kokoista hammasta pakkasessa anopin muovihanskoilla ja, että mikäli todella lähtee hammasta kaiken shitin seasta tonkimaan saa luvan jäädä sille reissulle.
Löysin onneksi tyttäremme ensi hampaat pienestä pussista, jonka olin tallettanut vuosia aiemmin antipatioiden tämän tapahtumakaaren kulkua. Kaikki siis hyvin jälleen ja rauha Hinttalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti