Spring makeover!

Tiedättekö, kun on valtava määrä erilaisia yrityksiä otsikoilla "we'll hire people"? No, tällä viikolla sen keksin, että voisin laittaa pystyyn sellaisen "we'll fire people"- tyyppisen! Voisin soittaa irtisanomis-puheluita, tyttöystävän jättö-puheluita, maksa velkas-puheluita, "paska- mutsi"-puheluita, "pensasaita lyhemmäksi naapuri!"-puheluita, "laihduta tai lähden"-puheluita, no, listahan on loputon. Puhelun hinta olisi tietty joku mukava pieni korvaus, joka sisältäisi sen, että puhelu myös äänitettäisiin, jotta tilaaja saisi kuulla sisällön. Esittelin tämän idean viikolla myös pankkineuvojallemme. Hän oli yllättävästi tällaisen palvelun puolta. Työnkuvassa on kuulemma pirusti ikäviä puheluita, jotka mielellään siirtäisi toiselle! Nordea voi siis olla ensimmäinen asiakas! Jotenkin pitäisi tietysti välttää se lakisyytteiden saaminen tietty, joten pidän tämän vielä suunnittelun asteella.

Minua ei hetkauta koskaan soittaa hankalia puheluja. Sanoa ja saada selville nopeasti kaikki tarpeellinen. Päinvastoin. Nautin siitä, että joku vireillä oleva asia saadaan maaliin, saadaan vastauksia ja ollaan tehokkaita. Minulle on aina ollut täysin samantekevää onko soitettava henkilö julkkis, poliitikko tai anoppi. Minä soitan. Talvella meitä mietitytti pienet Revenion osakkeemme. Tuskailtiin niiden tulevaisuutta ja siksi minä soitin Kyösti Kakkoselle. Aluksi ei vastannut, mutta ihme kyllä soitti takaisin. Siinä minä sitten kuuntelin, kun Kakkonen kertoi Revenion valoisista näkymistä Australian markkinoilla ja mieheni repi vieressä hiuksiaan, että "miten sä kehtasit soittaa sille? Tätä ei kyllä usko kukaan!"

Myös siivouksessa saa mieleisensä lopputuloksen, jos haluaa maaliin eikä vain jahkailla. Pesin meidän talon ulkoapäin. Ihan vaan rätillä ja vedellä, huojuen jälleen tikapuilla.

Naapuri kysyi tosissaan, että ollaanko maalattu talo! Aika iso ero!

Kävin myös järjestelemässä kevättä vanhempieni taloon.

Joku ihana lukija halusi reseptiä näihin kananuijiin, joten tässä sekin nyt :)

Sekoita kipossa 1dl öljyä, 1dl sweetchiliä, 1dl soijaa, 1dl appelsiinimehua, 50g pieneksi pilkottua inkivääriä, 1dl kevätsipulia hienonnettuna, 2kpl tuoretta chiliä hienonnettuna ja iso kourallinen hienonnettua korianteria.
Paista kananuijat uunissa ensin kypsiksi ja sekoita kastike kanoihin. Nauti!

Olen huomannut..

että kaikki ostokset ovat kompromisseja.

-Halpa intialainen lounas on vuorokauden mittainen Dr.Bombay-kuuri suolistolle
       
-Edulliset kumisaappaat ovat varvassandaalit niille epäsopivaan vuodenaikaan

-Kalliit ja kattavat vakuutukset on luotu rikkaille ihmisille, jotka eivät jokatapauksessakaan nöyrtyisi hakemaan korvauksia

-Auton hankinnassa voi ostaa halvan ja paljon kuluttavan, kalliin ja vähänkuluttavan, tai Teslan, jolla näennäisesti kerätä pisteet, maksaa itsensä kipeäksi ja lukea sitten useampi artikkeli aiheesta miten Teslan akun valmistus on kuluttanut maailman luonnonvaroja enemmän kuin lentokoneella lentely.
Missä sinä olit 90-luvun lopulla? Minä olin muun muassa joskus Slayer-bändin jatkoilla Orange Countyssa ja monen monissa hämärissä kemuissa. Meno oli hurjaa, mutta onkohan se sitä nykyään? Iskelmätähdillä ilmeisesti, kun taas Marilyn Mansonin jatkoilla leivotaan kanelipullaa ja Gunnarien pojat vetää kuntopiiriä..

-Maailman pelastaminen, kierrätys, pienyrittäjien tukeminen tai yritystoiminnan läpinäkyvyys ovat näennäisesti hyviä mainoslauseita, mutta mikäli haluaa tehdä rahaa on nyljettävä muita, panostettava lapsityövoimaan, veronkiertoon ja keskitettävä isoihin vastuuttomiin kauppaketjuihin.

Lause, jonka mukaan itseään voi kehittää, koki sekin eilen inflaation. Olimme koko perhe puheterapiassa opettelemassa s-kirjaimen oikeaoppista ääntämistä, kun mieheni huudahti kesken kaiken saaneensa breakthrun. Hän muisti katkaisseensa kielensä viisivuotiaana pulkkamäessä. Takaisin kurotun kielen palanen oli mahdotonta saada oppimaan uusia temppuja. Että se siitäkin. Eläköön Suomi, yrittäjyys ja kesä. Se oli eilen tänä vuonna. Missä sinä olit?

Viikonloppuna valmistamani annos oli kaikkien mieleen ja haluaisinkin jakaa pari seikkaa, jotka ihmiset jostain syystä kokevat hankalina.

1. Parsat voi kuoria hyvin kevyesti ja helposti, kun pitää parsaa kerrallaan leikkuualustaa vasten.

2. Käärin parsojen nuppupäät pekoniin ennen kuin paistoin ne pannulla. Parsoja EI tarvitse keittää
tässä tapauksessa.

3. Raastoin parmesania pieniksi keoiksi leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paistoin 200 asteessa muutaman minuutin. Jäähdyttyään ne ovat korsteellisia, rapeita kiekkoja.

4. Kuumalle pannulle laitetaan öljyä, balsamicoa, valkosipulia, mustaapippuria, suolaa ja ruokosokeria. Kun sokeri on sulanut kaadetaan halkaistut kirsikkatomaatit pannulle timjamin kera ja annetaan kevyesti lämmetä ja imeä marinadin makuja. Tämä voidaan tarjota myös jääkaappi kylmänä.

Ihana B&B Kumpunen!

 
Niin perin outoa. Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä viimeiset kymmenen vuotta lähes tauotta. Tauoiksi on voinut laskea jo toisen käynnin kaupassa yksin. Nyt kuitenkin tilanne on se, että hän hoitaa Rajamäen Aarretta, lapset, kodin ja muut juoksevat asiat ja minä olen satojen kilometrien päässä Petäjävedellä. Olen pettämättömän värisilmäni ja pitkäpinnaisuuteni takia apuna konservoimassa kirkon pilalle mennyttä kattomaalausta. No, se pitkäpinnaisuus ei pidä paikkaansa, mutta muuten.

Majoitus on kuitenkin niin ihana, että koti-ikävänkin juuri ja juuri kestää. Kumpunen on maatilamatkailua parhaimmillaan. Ympäristö on näin talvella kuin satumainen joulupukin tila, jossa jokaisen navetan takaa ihmettyy henkeäsalpaavasta kauneudesta, puhtaudesta ja luonnosta. Talviaikanakin majoitustarpeet ja ruokailut pystytään järjestämään, eikä tilaa pyörittävältä avioparilta kysyttäessä, mikään ole ongelma! Palvelun taso on jotain mihin hyvin harva suomessa kykenee,  sillä vieraana olo ei voisi olla ymmärretympi ja tyytyväisempi.

Kirrin Luomutilalla viljellään viljoja myyntiin asti, mutta oman tilan aineksia käytetään myös pitopalvelun pyörityksessä.

Tilalla on monta siistiä ja ainutlaatuista yöpymispaikkaa, joiden sisustuksessa on osattu hillitä juuri sopivasti ja tehty kaikki päätökset laadusta tinkimättä. Tällä tilalla ei olla suistuttu dekoreeraamaan tympäisevillä " home sweet home"-kylteillä, vaan sisustukseen on haettu tyylikkäitä oikeasti vanhoja huonekaluja, joiden kautta tunnelma on juurikin niin valloittava kuin sen olettaa vain saattaa.

Voin vain kuvitella miten uskomattomat hääkemut, sukujuhlat, syntymäpäivät tai valmistujaiset tilalla voi majoituksen, saunarakennusten, ruoan ja rannan läheisyydessä pitää.

Tällä tilalla panostetaan juuri niihin seikkoihin, jotka minulle entisenä ravintoloitsijana, nykyisenä antiikkikauppiaana, lähiruoan ystävänä ja kauneuden ihailijana ovat tärkeitä! Iso kiitos Hanni Kumpunen ja Juha Kumpunen, tiistaina näemme jälleen!