Villetta, Töölö :)

Ristorante e Pizzeria, Villetta. Ruusulankatu 8, 00260 Helsinki, http://www.villetta.fi/fi/

Kävin tyttöporukalla ravintola Villettassa lauantaina. Olimme tehneet varauksen jo viikkoa aiemmin. Paikkana Villetta on ennenkin tullut koettua,joten tiesin mitä odottaa :) Kun sisälle astuu saattaa paikan sisustuksen takia kääntyä ympäri, sillä meininki on ihan perus, nuhruisen oloinen pizzeria, jossa vessasta löytyy joulukoristeita koko vuoden ympäri ja ravintolan seinillä on hämmentävän huonoa taidetta. Mutta jos saa parkkeerattua pyrstönsä penkkiin, show ja hyvä ruoka ovat taattu!

Niin kävi nytkin. Aloitus repla asiakkaan puolelta on kysyä onko tilaa tai onko tekemäsi varaus olemassa. Sitten show alkaa! Italialaiset kädet huitovat ilmaa lauseita lentelee, ilmassa on epätietoisuutta varauksestasi ehkä jopa hienovaraista työntekijöiden välistä kähinää. Tämä kaikki kuuluu kuitenkin show'hun. Ystävälliset hymyilevät ja jauhoiset kasvot pyytävät astumaan peremmälle ja kuin sattumalta teille löytyykin pöytä :)

[gallery ids="5297,5298" type="rectangular"]

Tilaamisessa olennaista on se, että miekkoset puhuvat italiaksi koko ajan , mikä saa tietty ensikertalaiset epäilemään viestin perillemenoa. Ennen kaikkea fiilis alkaa tuntua siltä kuin olisit jossain kengän muotoisen maan syövereissä. Ystävällinen palvelu, täydellinen suomenkielen ymmärrys, monipäinen henkilökunta ja vuosien kokemus takaavat sen, että ruoka on juuri se mitä tilaat ja se tulee nopeasti.

Tilasin rapuja ja tagliatellea. Maut olivat kohdillaan ja presentaatio ponteva. Kuitenkin, koska omaan paskan hanhen tuurin, yksi ravuista oli jäänyt raa'aksi. Kun huomautin siitä, hyvitystä tai korjausta ei kuitenkaan tullut. Suomenkielen "osaamattomuus" ja lepertelevä vastaus italiaksi saivat minut unohtamaan ravun .

[gallery ids="5300,5294" type="rectangular"]

Kun olimme syöneet jälkiruoat ja juomatkin oli jo latkittu keittöstä lähetettiin pieni tassillinen mansikoita. Hienovarainen merkki siitä, että rafla halusi pöydän tyhjäksi seuraaville.

[gallery ids="5295,5299" type="rectangular"]

Villettan kärkiosaamista ovat ehdottomasti Töölön parhaimmat pastat, pizzat ja tiramisut. Suosittelen kokeilemaan, jos liikut Tölikässä :)

En myy. Repikää siitä.

Vaarini oli taiteilija. En ikinä päässyt häntä tapaamaan, mutta tarinoita piisaa kaikennäköisestä kelmeilystä. Maalaamisen ohessa vaari oli tehnyt tietty muitakin hommia, kuten muuttokuormien ajoa hevosvankkureilla Turusta Tampereelle. Puolessavälissä matkaa hän oli myynyt muuttokuorman ja käärinyt hyvät rahat.

Kerran hän oli maalannut jonkun naisten parantolan pihalla taulua ja moni potilas oli tullut kyselemään neuvoja luullen vaaria valkoisessa takissa lekuriksi. Vaari oli sitten höylännyt naispotilaita taiteilijamaiseen tapaan. Tämän ja lukuisten muiden kevytkenkäisten tarinoiden tiimoilta uusia tätejä ja setiä pompsahtelee yhätikin vuosittain esiin.

GetFileAttachment-1

Taiteilijana hän ymmärsi arvonsa ja ei myynyt liian halvalla. Niin minä ainakin olen ymmärtänyt. Ostajien ehdottamat ala-arvoiset hinta ehdotukset sivalsivat vaarin egoa raivostuttivat taiteilijan herkkää sielua. Tarinoiden mukaan hän naulasi taulujaan kattoon, piti niistä kynsin ja hampain kiinni vaikka raha oli ilmeisen tiukassa suurperheen menoissa.

Hyvä niin ja ymmärrän täysin. Mikä perkele teitä ihmiset vaivaa? Taide on taidetta. Sielun tuotos kankaalle tai paperille, jotain minkä kokeminen on hyvin subjektiivista ja jonka tulee herättää tunteita ja paloa. Värien, valojen muotojen ja kuvioiden tuottajana taiteilijalla on jotain mikä osalta ihmisiä puuttuu. Taiteilijan sielunelämä on usein yhtä rikasta kuin se elettykin. Täynnä haasteita, levottomuutta, itseinhoa, kelmeilyä ja stressaavaa epätietoisuutta tulevaisuudesta. Kunnioittakaa sitä ja ymmärtäkää olla tinkaamatta pyyntihinnoista.

GetFileAttachment

Veljeni lähti avovaimonsa kanssa katselemaan taidetta Saksaan. Ennen lentokentälle lähtöä he kävivät syömässä meillä hirviburgerit (edellisen blogin nyhtöhirvestä) joiden välissä oli coleslaw'ta ja silmusalaattia. Vierelle paistettiin voissa kanttarelleja :)

Hirveä keitto ;)

Tunaroinnin viikko menossa. Tein anopilta saamastani hirvipaistista nyhtöhirveä. Tarkoitus oli kuitenkin valmistaa se ihan köntteinä uunissa, mutta hirvi on niin kuivaa, että vaikka kuinka maut olisivat kohdillaan, niin lopputulos ontuu ilman rasvaa. Niin tapahtui nytkin.

GetFileAttachment

Uuniin laitoin hirven kanssa Rajamäen balsamikastiketta, valkosipulia, aprikoosohilloa, karitsan lihalientä, suolaa, rosmariinia, timjamia, mustaapippuria, persiljaa, purjoa, teryaki kastikketta ja vettä.

Kun hirvi loikkasi uunista ulos kuiva, mutta hyvänmakuinen totuus paljastui.

[gallery ids="5187,5193,5192" type="rectangular"]

Ratkaisin tilanteen leikkaamalla hirven pienemmäksi, siivilöimällä liemen sen niskaan ja lisäämällä voita, kanelia, rosmariinia, savupaprikaa, tomaattipyrettä, siirappia ja kermaa.

[gallery ids="5188,5189" type="rectangular"]

Tadaa! Nyhtöhirvi oli syntynyt :)

Intouduin tekemään myös vihreää voimakeittoa. Kaapissa oli nimittäin lehtikaalia, pinaattia, rosmariinia, persiljaa, salviaa, kesäkurpitsaa, kevätsipulia, valkosipulia, voita ja ruokakermaa. Suurustin keiton maizenalla.

Tämänkin keitoksen suhteen ei mennyt aivan nappiin. Herra Hinttala oli juuri siivonnut keittiön hirvi-kokkailujeni jäljiltä ja pinnat kiiltelivät yhä puhtauttaan. Sanoin lapsille hyvät yöt, kun mieheni lähti viemään lapsia nukkumaan. Keitto oli vaiheessa, jossa seuraavaksi olin poraamassa sen sileämpään muotoon käsiporalla.

[wpvideo eA6ZNpGq]

Hinttala loi vienosti katseen puhdistamaansa keittiöön ja lähti lasten runokirja kainalossa yläkertaan. Katsoin käsivatkainta ja päätin vaihtaa työvälineen smoothie-sekoittimeen, jonne kaadoin 1/5 keitosta. Virhe! Kuumaa keittoa EI KANNATA KAATAA TEHOSEKOITTIMEEN ja SULKEA HUONOSTI :(

Hyviäkin asioita valkeni tässä niin ilmeisessä tapahtumasarjassa. Nimittäin, keittiön tapettimme kestävät todella hyvin pyyhkimistä, pistorasioiden sisäpinnoille oli kertynyt muutakin pyyhittävää, koko perheen puhelimien laturit tuli järjestettyä (ja pyyhittyä), limainen pinaatti-mössö tuntui naamassa vähintäänkin kohtalaiselta kasvonaamiolta, pöydällä lojunut visa-lasku oli tahrojen takia nollaa pienempi ja koiramme Niilakin tykkäsi keitosta :)

[gallery ids="5191,5190" type="rectangular"]

 

 

Vohvelikahvila, Tampere ja Tilliä pakastava kiittämätön äiti

Lopettakaa hyvät ihmiset sen tillin hyysääminen! Tilli pilaa kaiken. Aivan kaiken. Se on paskin ja muilla yrteillä korvattavin mauste kaikista. Jokainen ruoka, jonka joku pölkky on päättänyt maustettavan tillillä on silkkaa hölmöyttä. Uusien perunoiden keitinveteen tilliä? Tarpeetonta. Oli tilliä siellä tai ei , ei sitä huomaa. Tilliliha? Belsebubin keksintö. Äpärien äpärä. Joku on varmasti vain erehdyksessä sulattanut yhtenäiseksi köntiksi pakkasarkun pohjalta karjalanpaistilihat ja edellisvuoden tillit. Sitten laiskuuksissaan ruopaissut ne yhdessä pataan ja tilliliha on saanut säälittävän alkunsa. Ravut ja tilli? Parempi lopputulos tulisi varmasti vaikka fenkolilla ja tähtianiksella, niissä sentään on karismaa. Missään oikeassa ruoassa tilliä ei maista ja sen olemassaolo on turha, mutta auta armias, jos viskaat sen pakkaseen se valtaa kaiken. Pakkasen maustesyöpä. Se, joka on kerrankin joutunut syömään tillinmakuista vaniljajäätelöä tietää mistä puhun.

Tänä kesänä ollaan todella annettu auttava kätemme vanhempieni kesämökillä. Osittain oman viihtyvyytemme takia,  osittain tekemisen riemusta ja myös osin sen takia etteivät omat vanhempani ole niin kovin aikaansaavia keskenään.

[gallery ids="5106,5107" type="rectangular"]

Lukuisten projektien joukossa on ollut niin maan kääntöä, laiturin rakentamista, kuin erinäisiä tuunaus-maalaus ja raivaushommia.

Monen tunnin uurastuksen jälkeen saimme esimerkiksi saunan pesuhuoneeseen valkeat maalatut seinät, pesuvadeille hyllyt ja tarpeellisia pyyhekoukkuja seiniin. Saunan tupa tuunattiin myös. Vaikkei ostoksiin kulutettukaan suuria summia, oma sisustus silmä ja aikaansaava tiimimme  olivat korvaamattomat takeet prokkiksien onnistumiselle. Priceless.

[gallery ids="5105,5104" type="rectangular"]

Sitten kun sitä ylpeänä äiteelle  muutoksen kokenutta saunaa esiteltiin vastaanotto oli hiljainen.  Kommentti tuli  jälkikäteen ja oli seuraava: "En ole löytänyt omaa 68 vuonna lahjaksi saamaani peflettiä tuunauksenne jälkeen. Se on korvaamaton."

Mökin vessa on ollut vuosikymmeniä pimeän ja ankeuden huipentuma. Raakalautaiset maalaamattomat seinäpinnat ovat törkyisyydessään pelottaneet yöllistä pissaajaa ja lukemattomat hämähäkit ovat pitäneet hippoja noissa varjoissa. Lattialla on turvekipon vieressä makoillut iänikuisuuden vanha Suomenkuvalehti, jonka kannessa UKK istui shortseissa. Sivujen 11 ja 12 väliin oli joku liiskannut ampiaisen. Nyt laitoimme myös vessassa vaalean maaliin seiniin, lampun kattoon ja lehtitelineen täyteen uusimpia naistenlehtiä ja ristikkoja kynineen. Todellinen mökki-kakkijan riemastus :)  Vaan mikä olikaan äitini reaktio?: " Missä se Suomenkuvalehti on? Ei kai sitä vain ole laitettu roskiin?"

GetFileAttachment-12

Sen naisen kommentit ovat ennenkin ajaneet minut jääkaapille. Niin tapahtui nytkin. Siellä sitten mussutin tillin makuista jäätelöä ja mietin, että vielä minä tästä maailmalle kerron.

Mökiltä otettiin lounastus retki Tampereelle Vohvelikahvilaan. Sielläkin kohtasimme tilliä, mutta muutoin mukava reissu.

[gallery ids="5101,5102,5109,5111,5097,5096" type="rectangular"]

Itselle on jäänyt hämäräksi sitruuna siivun funktio lautasella. Sitä kun ei mitenkään pysty tuossa muodossa puristamaan.

[gallery ids="5110,5098" type="rectangular"]

Syömisen jälkeen piipahdettiin Pikku Kakkosen puistossa, jonka viereen oli parkkeerannut Popedan keikkabussi. Niin Tamperetta että ;)

GetFileAttachment-10

Kaivannon Keidas :) -hirvee reissu, hyvää ruokaa.

Kaivannon Keidas, Lahdentie 1779, Kaivanto                            http://www.kaivannonkeidas.fi/

Herra Hinttala halusi kunnianhimoisesti viedä perheensä veneellä mökkirannasta Kaivannon kanavalle syömään :) Varustauduimme pelastusliivein ja kepein mielin noin puolentoistatunnin hurvitteluun aaltojen liplatellessa veneen kylkiin. Tämä oli siis alkutilanne.

GetFileAttachment-5

Virheet yhdestä sataan

Menimme Iharin kautta. Vettä oli parhaimmillaan veneen alla noin kymmenen senttiä, mikä pakotti meidät soutamaan TÄYSIN soutamattomaksi tarkoitettua tuhat kiloista Busteria.

Kun hetkellisesti vaikutti hieman syvemmältä, nerokas mieheni osui veneen kyljellä kiveen. Ehkä siihen ainoaan koko reitillä. Päätimme soutaa lisää.

Saavuimme Iharissa tien alla kulkevalle tunnelille, jossa todellakin, juutuimme tunneliin. Räpiköityämme erinäisiä kiroiluntäyteisiä minuutteja ujuttauduimme viimein Längelmävedelle.

Viimein Kaivannon Keidas vilkkui järven toisella puolen ja helpottuneina saavuimme rantaan, vaikkakin uupuneina, räjähtäneinä ja kädet rakoilla. Muut veneilijät varmasti luulivat kuvattavan kakkososaa Tom Hanksin tähdittämälle Cast Away-leffalle, koska tämä jengi oli lohduton näky.

[gallery ids="5008,4997,4993,4992" type="rectangular"]

Palvelu oli iloista ja nopeaa. Yleisilmeeltään tuo tienvieri-kahvila oli uskomattoman siisti ja moitteeton. Asettauduimme ihan ylätasanteelle syömään. Otin itse valkosipulihampurilaisen ja siinäkin oli maut kohdillaan. Sämpylääkin oli asianmukaisesti paistettu ja pinnat olivat rapeat . Makea salaattisipuli ja hyvin suolatut rapeat ranut yllättivät positiivisesti samoin kuin sopiva annoskoko. Hamut olivat kaikkien mieleen ja tuopillinen kylmää kaljaa maistui ansaitulta :) Tubettini suosittelee vahvasti!

[gallery ids="5001,5000,4999,5005,5002,5003,5004,5006" type="rectangular"]

[gallery ids="4994,4995" type="rectangular"]

Ostimme vielä pussillisen lakuja matkalle ja ahtauduimme jälleen pelastusliiveihin. Alkumatkan dramatiikan takia päätimme mennä takaisin Roineen ja Mallasveden kautta.Virhe! Herra Hinttala oli nerokkaasti ohjelmoinut kännykkäänsä vesireitin, jota noudattamalla olisimme pian perillä. Ongelmia kuitenkin tuli. Mallasvedellä oli kuohuja huomattavasti luultua enemmän ja meininki lähes merellinen. Mietin, että oli hieman myöhäistä laihduttaa siihen kilomäärään sopivaksi mikä pelastusliiveissäni luki. Kännykkä oli pakko pitää visusti taskussa ja keskittyä veneilyyn ja lasten veneessä pysymiseen. Virhe. Hukuimme reitiltä ja piinaavan aaltoja-vastaan taistelun jälkeen edessä jostain helvetin syystä ei suinkaan ollut Pakanranta vaan Valkeakoski :( Tässä kohdassa mieheni muistutti perhettään siitä, että tämä on suurenmoinen kesälomaretki, jolla ei pitäisi olla liian ahdistunut sattumuksista tai ylläreistä.

[gallery ids="5010,5012,5011" type="rectangular"]

Otimme uuden suuntiman kohti HYVIN kaukana siintävää Pälkäneen kirkkoa.

Juuri kun emme enään ole Valkeakosken läheisyydessä, emmekä liioin lähempänä Pakanrantaa vaan KESKELLÄ PERKELEEN ULAPPAA, moottori sammuu. Tilanne oli sen verran lamaannuttava, etten oikein edes tiedä mitkä sanat kuvailisivat parhaiten. Kerron siis miten lapseni reagoivat.  Kumpikaan heistä ei alkanut itkemään,vaan turvautuivat syömään matkaeväs-lakuja pahimpaan hätään. Neuvokkaina molemmat tirriäiset aloittivat julmettoman käsillä avun huitomisen ja lohduttomat "auttakaa"-huudot, jotka toivoimme kantavan myrskyisän ulapan toisaalle.

Itse taisin vaipua jonkinlaiseen neuvottomuustilaan, jossa nakersin kynsiäni. Muistan miettineeni osaisinko vielä entisenä partiolaisena rakentaa laavun metsän antimista mikäli ajautuisimme lopulta jollekin saarelle.

Mieheni yritti sinnikkäästi saada moottoria käyntiin ja kielsi jokatapauksessa soiton appiukolleen, joka olisi mökkirannassa "turhaan huolestunut". Jep,Cast away 2 oli lähellä. Pohdimme soittoa 112:een ja Pälkäneen VPK:n pelastajilta avunpyyntöä.

Lakut oli syöty, lapsien sokerihumala laskenut ja perheretki käännekohdassaan. Mieheni pyysi meitä kaikkia istumaan veneen lattialle, sillä hän yrittäisi vaihde päällä-tekniikalla saada vielä kerran pihauksen moottoriin. Valtava nykäys repäisi moottorin jälleen käyntiin, käsilaukkuni järveen ja kaikki huutamaan riemusta. Matka jatkui jälleen :)

Nyt edessä siinsi Pakanrannan aallonmurtaja. Yhteisestä päätöksestä tuumimme venereitin kulkevan aallonmurtajan ulapanpuoleiselta puolelta.Virhe. Hyvin pian Evinrude-moottorimme aloitti infernaalisen Jorma Uotisen tanssin ja vesi veneen ympärillä muuttui liejuksi. Moottorin potkuri pyöritti maata veneemme alla kuin tehosekoitin keltuaisia.

Tässä kohtaa lopetin puhumasta. Lapset alkoivat ulista haluansa lähteä kotiin, mieheni painoi Teknoksen-lippistään syvemmälle ja Pakanrannalta kuului naurua ja inhaa huutelua. Hypähdimme veneestä ja työnsimme sitä syvempään kohtaan.

Päästyämme Kostianvirralle tunsimme reitin ja loppumatka meni vallan mainiosti ja täysin ilman sattumuksia :) Retkeen kului yhteensä viisi ja puoli tuntia.

[gallery ids="4998,4996" type="rectangular"]

Tubettini suosittelee tässä blogissa ainoastaan Kaivannon Keidasta, kaikkea muuta on syytä välttää.

 

Anoppi varasti koiran, joka käänsi naapurin + kesäinen pitsa :)

Anoppi vei meiltä aikoinaan koiran ja eilen myös tyttäremme lähti mammunsa houkuttelemana anoppilaan. Oltiin siis pienemmällä perhekoolla liikenteessä. Käytiin päivällä Korkeasaaressa ja illalla tehtiin pizzaa.

GetFileAttachment-4

Tässä pitsassa erikoista oli se, että pohjassa käytettiin seosta, joka koostui Rajamäen balsamicosta ja ketsupista ja pitsan päälle basilikan sijasta leikattiin monta kourallista lipstikkaa. Syy ei ollut erikoisuuksien tavoittelu, vaan jääkaapin ammottava tyhjyys ja helvetillinen laiskuus.

[gallery ids="4886,4885,4883,4884,4881" type="rectangular"]

Lopputulos oli mainio :) Lipstikan maku on ihana, ja balsamicon hapokkuus oli huippu pitsan pohjassa oleva ylläri. Suosittelen kokeilemaan :)

Meidän koira on huippu. Koiraksi ;) Luotettava muksujen kanssa, rauhallinen ja kaunis ruskea labradorinnoutaja. Kesällä helppo ja määrätietoinen mökkipihojen vaeltelija. Talvi kuukausina anoppi mielellään sysääkin Niilan takaisin tänne meille. Hävytön syömään se on. Nirsoksi ei voida kutsua. Tästä esimerkkinä tapaus tältä kesältä, jolloin Niila popsi erään mökkinaapurin tena-vaipparoskiksen sisältöineen :(

GetFileAttachment-11

Kaikki Niilan mainiot ominaisuudet huomasi myös anoppikin heti kärkeen, kun piski meille aikoinaan tuli. Sitten anoppi pölli sen. Tyynen viileästi ilmoitti, että Niila viihtyy hänen kanssaan paremmin ja on silminnähden onnellisempi.

Anoppi on sellainen kaiken tietävä ja osaava rautainen emohahmo. Rolls Royce, joka vetää maastossa kuin maastossa tyylikkäästi, vaikka on helvetilliset kilometrit alla. Mieheni puhelimessa hän on merkitty nimellä "kaikkitietävä".

[gallery ids="4888,4890,4889" type="rectangular"]

Pitsan valmistumista odotellessa tuli anopilta puhelu. Niila oli käynyt naapurissa popsimassa pöydällä makoilevan sisäfileen. Naapuri oli ilmeisen käärmeissään ja luultavasti nälissään. Tämän lisäksi luova tyttäremme oli jälleen harjoitellut keksimiään esityksiä loppumattomalla pieteetillä. Anoppi oli loppu ja kiihtymyksestä oli ymmärrettävissä, että oli toivoa saada takaisin sekä koira, että tytär.

GetFileAttachment

Mansikoita, Camembertiä ja Mascarponea :) Epäreilua?

Oltiin Aitoon kirkastusjuhlilla ja lapset olivat mummolassa hoidossa. Laitoin muutamia videoita ja kuvia tapahtumasta instagramiin. Yöllä jonotimme taksijonossa tunnin verran ja kun oma vuoromme oli juuri kurvaamassa Aitoon Honkalan eteen, eräs nimeltämainitsematon hämeenlinnalainen ahtaaja yritti hyvin epäreilusti nyysiä taksimme. Moukkamaisen käytöksen ruotuun huutaminen kirvoitti keskustelua vielä aamuun asti.  Kun perhe oli jälleen yhdessä ja matkalla kohti kotia epäreilut asiat nousivat jälleen pinnalle.

GetFileAttachment-3

Poikamme (5v) mielestä oli epäreilua, että olin synnyttänyt hänet kaksi vuotta myöhemmin kuin tyttäremme. Epäreilua oli myös se, että hänelle kuulemma huudettiin enemmän vain sen takia, että hän hölmöilee koko ajan. Epistä oli myös se, että olin käskenyt hänen pitää vaatteita. Ihan ylipäänsä vaan vaatteita.

GetFileAttachment-4

Tyttäremme (7v) mielestä oli epäreilua, että hänen ystävänsä saivat laittaa kuvia ja videoita instagramiin kysymättä vanhemmiltaan ensin. On myös erittäin epäreilua, että äidillä on pankkikortti ja pidemmät hiukset. Oli kuulemma onni, että koulu alkaisi jo viiden viikon kuluttua, koska siellä ruoka oli huomattavasti parempaa kuin kotona.

GetFileAttachment-2

Mieheni (38v) mielestä oli epäreilua, että jalkapalloilija Ronaldo saa jokaisesta instagram kuvastaan 350 000 euroa. Milloin meidän perhe tienaisi omaisuuden lukuisilla turhanpäiväisillä päivityksillään? Voisimme nyt matkata kotiin jollain muulla, kuin vuoden 2003 Wolkswagenilla jonka sekä öljy, bensa, että ikkunanpesuneste- säiliö vuotavat.

GetFileAttachment-16

Itselle tuli hieman epäreilu olo siitä, että olin osasyyllinen kaikkien muiden epäreiluihin tilanteisiin. Koinkin, että on hieman epäreilua saada näin epäreilua syyttelyä, kun päässä tykyttävä darran poikanen oli epäreilusti isompi kuin nuorempana, ennen tämän perheen kokoonpanoa.

[gallery ids="4787,4783" type="rectangular"]

Varsinkin tyttäreni musertava ruokatuomio sai minut kuitenkin taas yrittämään, joten valmistin uunissa sulatettua camembertia, vaahterasiirapin ja pähkinöiden kera, sekä mansikoita, balsamicoa, sitruuna-mascarponevaahtoa ja kookos- crumblea.

[gallery ids="4777,4775,4774,4773,4781,4780" type="rectangular"]

 

 

Vitsit sängyssä ja vitsit vähissä

Torstai iltana maattiin sängyssä ja katsottiin televisiosta Hyviä ja huonoja uutisia.

Mies: Ookko huomannu et vitsit usein perustuu siihen et ajatellaankin joku ihan tuttu juttu väärin?

Minä: Anna joku esimerkki..

Mies: No jos vaikka kysyn Pasia meille saunoon nii se on ihan fine, mut jos kysyn meille suihkuun nii vihkoon meni.

Minä: Niin kait. Harmi, et toi Niinakin ja se Aku eros.

Mies: Joo. Tuntuu, et vitsikkyys vähä floppas. Ainakin tolla Niinalla.

Minä: Aika perus muutos. Naisesta tuli vähän katkeranoloinen ja tylsä. Mies taas näyttää olleen jollain Mr.Bombay-kuurilla.

Mies: Mua ei vaan naurata ton jutut.

Minä: Hauskana oleminen ei o kuule helppo laji!

Mies: No ei varmasti! En mä sitä väitä! Ite sanoisin varmaan vaan et kikkeli, kikkeli, kikkeli...ja toivoisin et joku naurais.

Minä: Jos sen sanois joku kummelin Silvennoinen, varmaan oliskin huutonaurua..Sun kohdalla..no, kyl mä nauraisin.

Mies: Hyvä.

Minä: Tää on ihan naurettavaa et täs ohjelmas kerrotaan sit tää päätelmä lopuks, et mikä on hyvä ja mikä huono uutinen. Ihan tarpeetonta. Olisivat vaan hauskoja!

Mies: Se nyt on tää ohjelmaformaatti.. tai sit nekin tarttee jonkun tarkotuksen. Tee työtä jolla on tarkotus.

Minä: Just. Tuli mieleen ne sun Converseista ja hiihtosuksista kyhätyt vesisukset. Mikäs järki ja tarkotus niissä on?

Mies: Älä helkkari aliarvioi! Ne saadaan toimiin vielä! Ongelma on ehkä se vene. Se ei o tarpeeks nopee..

Minä: Mitä ajattelit?

Mies: Viikonloppu edessä, kaikki on mahdollista. Kaikki.

Minä : Sitä mä vähän pelkäänkin.

Perjantai:

 

Ostetaan Buster jossa 30hp:n perämoottori.

GetFileAttachment-16

Kokeillaan kahden tunnin ajan "vesihiihtoa".

GetFileAttachment

[wpvideo 8pd5IBtZ]

Todetaan, että ongelma onkin vääränlainen laituri. Lähdetään rautakauppaan ostamaan betonia uutta laituria varten.

GetFileAttachment-12

Lauantai:

Tehdään laituria.

[gallery ids="4683,4684" type="rectangular"]

Tulee kylmä. Käydään saunassa ja huomataan, että saunan tupa kaipaa tuunausta. Tuunataan.

[gallery ids="4680,4686" type="rectangular"]

Sunnuntai:

Käydään vielä pienellä Buster ajelulla ja ajetaan kiveen.

[gallery ids="4687,4681" type="rectangular"]

 

Ja eiku takas kotio :)

 

 

 

Mattilan Luomutila, Nurmijärvi

https://www.facebook.com/mattilanluomutila/

[gallery ids="4580,4579,4589,4587" type="rectangular"]

Kävimme syömässä Mattilan Luomutilalla koko perheen voimin. Nyt tuli pettymykset lautaselle, vaikka asiaa miten yrittäisi muuksi muuttaa. Upea miljöö, freesit huoneet, maatilalle soveltuvat sisustusratkaisut ja hyvä valaistus eivät pelastaneet näitä annoksia. Tämä saattaa kuulostaa tiukalta, mutta koska kyseinen paikka on vast'ikään avannut ovensa ja näen, että sillä on potentiaalia kasvaa isoksi ja valloittaa Nurmijärven alueen ravintolataivaan tähteys, uskallan ladata kaiken tiskiin. Alussa on nimittäin aina kykenevä muutoksiin ja yleensä myös halua ja rahaa niiden tekoon :)

Pöytäämme tilattiin kolme black angus burgeria ja yksi portobello burgeri. Juomiksi otettiin cokis, trippimehu ja vettä. Lystin hinta yhteensä oli 51 euroa.

[gallery ids="4583,4588,4590" type="rectangular"]

Portobello bursa oli melko viileä sisältä ja mauton. Sieni,tomaatti, sipulit ja outo etäisesti juustolta vaikuttava mössö näyttivät melko luotaantyöntäviltä. Kasvis-stackin alta sämpylää vasten paljastui lytätyt rucolan lehdet, mikä antoi toivoa vaikkakin ihmetytti rucolan hinnan huomioonottaen . Black angus burgereistakin oli päässyt mausteet unohtumaan ja pihvit oli paistettu toiselta puolelta mustiksi, kun taas toinen puoli tuskin oli pannua nähnytkään.

[gallery ids="4584,4586" type="rectangular"]

Sämpylä vaikutti itse leivotulta ja siinä toivottiin enemmän kuohkeutta, mutta muutoin ok. Coleslaw-salaatti oli varmaankin jotain muuta kuin coleslaw'ta sillä siltä se ei maistunut/ näyttänyt. Itsetehdyltä vaikuttanut ketsuppi oli jäässä ja maistui metalliselle tomaattimurska purkille. Pian lautasen tultua pöytään " ketsuppi" alkoikin päästää nestettä ympärilleen. Iloinen ylläri olivat bataattiranskalaiset tavallisten sijaan :) Vaikkakin tiedän, että bataattiranut syövät katteeseen aimo loven.

Hyvä yritys siis, mutta parantamisen varaa on. Tosin odotuksetkin olivat kovat etukäteen, kylältä kantautuneitten puheiden vuoksi.

[gallery ids="4585,4581" type="rectangular"]

Vähän kun tulee kilometrejä lisää mittariin, käymme kokeilemassa uudestaan :)

Mä oon tyhmin äiti ikinä

"Sä oot tyhmin, inhottavin ja idiootein äiti ikinä ja sä haisetkin pahalle!" Näin kommentoi tänään päivällä tyttäreni ja pamautti oven kiinni perässään. Tyttäreni on seitsemän ja kyseessä oli vaatimukseni siitä, että hän pukisi lämpimämmät vaatteet pihalle. Ulkopuolinen voisi tietenkin syyttää epäonnistunutta kasvatustyötä tästä purkauksesta, joku vedota lähestyvään varhais puberteettiin. Minä syytän suomen paskaa kesää.

GetFileAttachment-6

Lähdimme kesämökille anopin luokse etsimään sitä kesää.

GetFileAttachment-4

Pihassa vastaan tuli mieheni isä, joka palasi juuri kävelyltään ja voivotteli rintakipuaan istuessaan terassin nuhjuiseen aurinkotuoliin. Kun kysyin mitkä fiilikset papparaisella muuten olivat, sain kuulla kuinka anoppi on tyhmä, idiootein ikinä ja kuinka Lahdesta tulee kaikki pahalta haiseva. Niin, anoppi on syntyjään Lahdesta. Pian anoppini lennähtikin sisältä sykemittari kourassaan mittaamaan miehensä sykkeitä. Kamalaa tuo välittäminen.

Ilta meni mukavasti ja kävimme testailemassa puhallettavaa kanoottia järvellä.

[gallery ids="4533,4531,4532,4534" type="rectangular"]

Anoppi keitteli täydellisen punaisessa maidossa haudutetun iltapuuron lapsille, jonka jälkeen pakkauduimme autoon. Vielä auton ikkunasta anoppi kertoi saaneensa palautetta Jurttilat- sarjakuvasta ystäviltään. Ilmeisesti monen näköistä palautetta, koska heilutuksen sijaan anoppi näytti heiluttelevan keskaria hymyhuulillaan.

Outo tämä perhe, mutta niin on suomen kesäkin ;)

Huikeaa syömistä :)

Oltiin kissavahteina sosiaalisukulaisille Porvoossa. Katti pysyi elossa, ei poltettu saunaa ja syötiin mahtavasti läpi reissun. Syömisistä kerrottakoon tässä ja nyt.

Venereissun burgerit Hamarin satamassa.

[gallery ids="4456,4461,4466,4460,4457" type="rectangular"]

Perus snäkäri paikka listan osalta, mutta auringon helottaessa taivaalta ja karikottoman veneilyn välietappina, varsin hyvä ja helppo paikka pysähtyä lasten kanssa. Syömisen päätteeksi tallusteltiin Hamarin ympäristössä ja lasketeltiin mahaa.

Illan osalta suunnitelma oli alkujaan syödä uusia perunoita ja voita, mutta paikalliset naapurit tarjoutuivat kuskaamaan seurueemme Emäsaloon Gulfin rantakahvilaan.

[gallery ids="4452,4454,4453,4475" type="rectangular"]

Makkaraperunoiksi se sitten meni, mutta ei kaduta. Satsi oli suhteettoman suuri, ja yleinen viihtyvyys huippu. Rannalta ihmeteltiin satametrisiä Nesteen liekkejä, jotka kohosivat taivaalle. Niissä ei ollut kuulemma mitään ihmeteltävää, sillä ne ovat aivan jokavuotinen näky. Ihmeteltiin siis yhdessä toimittajien typeryyttä liekkien uutisoinnin osalta.

[gallery ids="4450,4462,4449" type="rectangular"]

Seuraavana päivänä Porvoossa vietettiin mainio päivä, ensin tutustuen Brunbergin suklaatehtaaseen :)

[gallery ids="4472,4464,4468,4473,4471,4470,4463,4467,4476,4479" type="rectangular"]

Lounas syötiin Vanhassa Laamannissa. Perinteinen saaristolaispöytä vedettiin huiviimme hintaan 27€/hlö. Lapset puoleen hintaan. Ambiance, sijainti, palvelu ja maut olivat kiistatta huiput ja niin hintakin kyllä ymmärrettiin.

[gallery ids="4482,4480,4477,4474,4469,4434" type="rectangular"]

Jälkkärit tirvastiin napoihimme paikassa nimeltä Gabriel 1763. Basilikajäde ja brulee olivat odotusten arvoiset. Suosittelen :)

[gallery ids="4465,4478,4483,4481" type="rectangular"]

Porvoosta suhahdettiin Guns'n Rosesin keikalle Hämeenlinnaan. Väenpaljouden ja Axl Rosen liian valkoisten hampaiden lisäksi illan yllättäjät olivat festari muikut :)

GetFileAttachment-33

Kotiin saavuttaessa paistinpannulla pyöräytettiin risotto, jonka sekaan meni äidin antamat grillatut kananpalat ja naapurin pihasta pöllityt lipstikat. Kermaisen ja parmesanilla hunnutetun risoton lisukkeeksi valmistettiin punasipulia tällä reseptillä:

2 punasipulia ohuina siivuina tai suikaleina

1 dl Rajamäen balsamicoa

1rkl Rjamäen omenahunajaviinietikkaa

2rkl soijaa

2 rkl siirappia

mustaapippuria

Pyöräyttele paistinpannulla muutaman minuutin ajan niin, että sipulit hieman kypsyvät ja liemiseos emulgoituu. Tarjoile heti tai käytä myöhemmin kylmänä, vaikka salaatin seassa.

[gallery ids="4486,4484" type="rectangular"]

Tubettini viettää kesää syöden hyvin ja kertoen siitä. Ei huano;)

Takaisin lähtöruutuun