Remonttipiiskuri jakso 1. Me.



Huisia oli koko kokemus! Myös jakson katsominen viime tiistaina, sillä itsekin nähtiin se silloin ekaa kertaa. Pelotti niin valtavasti, että miten monta raivo-itkukohtausta olivat tallentaneet. Katsottiin koko perhe sohvalla ja muisteltiin viime kesää ja kulunutta vuotta. Se perhe, joka kuvanauhalla luulee remontoivansa loppuelämän asuntoa onkin nyt muuttamassa stadiin! Asiat muuttuu ja tilanteet. Remontoidaan Merikannontielle valtavaa liikehuoneistoa, jonne siis aukeaa Helsinki Flea Market heinäkuussa. Työn, apua tarvitsevien isovanhempien ja elämänmuutoksen takia muutto lähemmäs tuntuu hyvältä. Saa nähdä kuinka käy!

Stadiin muutossa on tietty luopuminen erinäisistä pihan puhdetöistä ja maalla asumisen riemuista. Ollaan kuitenkin ajateltu, että niitä kokemuksia vanhempiemme mökit tarjoavat tulevaisuudessa jokatapauksessa. Eilen lähdettiin anopin mökille rentoutumaan ja tässä lyhyehkösti vuorokausi:

Saavuttiin mökille 14.05

Aloitettiin seinien maalaus 14.30

Anopin ensimmäinen häirintä klo 14.45:
-"Miks te maalaatte? Tuleeko tosta nyt hyvä? Ette kyllä maalaa ovia!"

Anopin häirintä jälleen klo 14.58
-"Miten te meinaatte saada sen kaapin mahtumaan tänne? Sen kaapin jonka näin teidän peräkärryssä? Vai onko se tulossa tänne?  Ee..en mennyt katsomaan, satuin vain näkemään sen sieltä kuomun alta!""

Anopin häirintä klo 16.00
-" tässä on vähän kuohuviiniä teille... ei tule kauhean tasaista jälkeä..onko teillä parempia pensseleitä?"

Häirintä klo 16.15
-" ootteko laitteet saunan päälle? Se pitää saada pian päälle..Vai että ton näköistä tulee..jaahas.."

Häirintä klo 16.42
-" Miks te nyt otitte ne ihan hyvät naulakot irti? Mihinkäs ne pyyhkeet tulee? Ette kyllä hävitä niitä naulakoita!"

Häirintä klo 17.03
" Tulin vaan vilkaisemaan, että eteneekö..??..Kohta on ruoka sitten..ei varmaan listoja kannata maalaa...Valmistuuhan tämä tänään? Tulee naapurikin varmasti vielä tänään saunaan...vai pitäisikö sitä pyytää nyt käymään? Jos siltä kysyis niitä pensseleitä? Juu  juu minä menen nyt! Älä miniä motkota siinä!"

No, voitte kuvitella, että homma jatkui tällaisena aina valmistumis hetkeensä asti. Lisättäköön vielä se hetki kun anoppi pinkaisi pukkarille kolmeen otteeseen ottaen samalla videota ja kuvaa facebookkiinsa. Meidän naamoista oli kuulemma vaikea saada hyvää kuvaa. Totesin, että ohjelman verran Solarrepublic onnistui saamaan.. olisko työolosuhteet olleet mukavemmat??

Homma saatiin kuitenkin maaliin ja lopputulos on tässä.










Sunnuntaina revittiin naapurin katkomia pajuja metsään, korjattiin tv, opastettiin puhelimen käytössä, korjattiin ruohonleikkuri, riideltiin useaan otteeseen ja tehtiin ruokaa. Muunmuassa tällaista parsapiirasta.

R.E.M.P.P.A-piiras
(RaivostuttavanEmotionaalisenMerkillisenPäällePäsmäriAnopin):

valmis piirastaikina pohja
2dl kermaa
3 kananmunaa
100 g tomaattipestoa
1 tl suolaa
yksi nippu parsoja
150 g raastettua emmental juustoa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuori parsat. Painele piiraspohja vuokaan. Sekoita kipossa munat, kerma tomaattipesto ja suola. Kaada täyte pohjan päälle ja sen jälkeen raastetut juustot.  Katkaise parsat raakoina jotakuinkin puoliksi, jotta saat parsojen päistä 2 sädekehän piiraaseen. Loppuvarret voi pilkkoa pienemmiksi ja levitellä tasaisesti piiraaseen. Paista noin puolisen tuntia niin, että piiras on hyvän värinen päältä ja kypsä pohjalta. 



The Hell



Soitettiin anopille. Kolmannellakaan kerralla ei puhelin vastaa, joten alkaa epäilyttää. Päätetään soittaa myös kivikautiseen kotipuhelimeen, vanhukset kun eivät ole luopuneet siitä vielä. Mieheni puhelimessa se on nimellä The Hell. Viimein anoppi vastaa. Kaikki on taas selvää, verkoilla oltu, säädetty sataa asiaa samanaikaisesti ja kännykkä tippunut järveen. Tilanne siksi täysin kaoottinen anopin mukaan. Kaksi pahinta asiaa kuulemma ne, ettei hän nyt pysty katsomaan tykkääkö kukaan hänestä facessa tai instassa ja onko hän mahdollisesti kuollut, koska ei pääse asiaa tarkistamaan terveydenhuollon omakannasta.

Päätetään puhelinkeskustelun jälkeen lähteä itse katsomaan tilannetta. Automatkalla vannotan lapsia olemaan inuamatta mitään herkkuja paikanpäällä. Päästään pihaan, jossa anoppi iskeytyykin heti lasten kimppuun ja käskee heidät hakemaan jäätelöt ja olemaan noteeraamatta kaiken mitä vanhemmat ovat asiasta mieltä. Kiva. Lasten lahjonnan ja sekopäisen ilmanalan vallitsemina toinen lapsista haluaa jäädä anoppilaan, koska me ollaan tylsiä ja anoppilassa kaikki on mahdollista. Supistaan keskenämme miehen kanssa, että niinhän helvetissä aina, mutta lähdetään lopulta yhtä lasta vähemmällä miehistöllä kotiin. The Hell, sehän se.

Tästä viikosta tulee kaoottinen myös meillä. Ollaan siis vuokrattu mielettömät liiketilat Merikannontieltä Töölöstä, jonne avaamme heinäkuussa paikan nimeltä Helsinki Flea Market. Konsepti tulee olemaan itsepalvelukirppis yhdistettynä antiikki- ja vanhantavaran myymälään. Paikassa on aloitettu remonttia ja ollaan taas jännän äärellä kaikessa. Isoja toiveita, suuria odotuksia ja helvetisti optimismia on päivät täynnä.



Lounaallakin ollaan käyty stadissa nyt, kun paljon pyörimme siellä. Yksi ehdoton suosikki on löytynyt: FaFa'sin falafel-halloumi pitaleipä! Aivan mieletön! Suosittelen!


Tiistaina maikkarilla klo 20.00 saa tosin ihmetellä noita meidän " remonttitaitoja" ihan olan takaa ohjelmassa Remonttipiiskuri. Infernaalista menoa siis Hinttaloilla jokatapauksessa ;)

Tunnustuksia


 

Miten se on niin vaikea ajatus käydä terapeutille puhumassa? Ameriikoissa ihmiset tuppaa käymään juttelemassa pienemmistäkin elämänmuutoksista, puhumattakaan sitten jos joku läheinen kuolee, kohtaa vastoinkäymisiä töissä tai parisuhde rakoilee. Terapeutille puhuminen on siellä täysin hyväksyttävää ja jopa toivottavaa yksilön ajatusratojen muovaamista. Itseä viisaampi ihminen kuuntelee, kysyy ja antaa neuvoja asoiden käsittelemisessä. Kun suomalaisella on solmuja päässä niin ei niitä jaeta kenellekään. Kännissä sitten räväytetään paha olo ulos, oli seuraamukset millaiset tahansa. Minä opettelin puhumaan nuorena terapeutille sitten psykiatrille ja hetken jopa itsekseni..jokatapauksessa solmut aukesivat sitten lopulta, kun löysi itsensä ja tasaveroisen kumppanin. Parisuhteessa huomasin, että puhuminen tyhmistä ja vaikeistakin asioista kannattaa aina. Toisesta ei pääse mitenkään etääntymään, jos avoin keskustelu asiasta kuin asiasta on olemassa koko ajan.
Mieheni perhe on raivostuttavan avoin kaikessa ja nyt koska naimisen kautta olen se nuorempi rva Hinttala olen toden totta osa sitä. Jälleen tuli  aika keskustelulle siitä, kuka tänä keväänä kipaisee kyhäämään anopin kesämökkilaiturin paikalleen. Kyllä, kuulitte oikein. Jos ei muista niin näistä linkeistä löytyy asiaa hieman tarkemmin http://tubettini.blogspot.fi/2017/05/hienosaatoa-ja-riivattua-pelleilya.html ja http://tubettini.blogspot.fi/2017/10/aarteita-ruokaa-ja-pinnankiristymista_9.html  Yhätikään ei ole mahdollista harkitakaan ponttoonilaiturin ostoa, sillä anoppi on laittanut rahansa tänä talvena mm. avocadonkuorimaveitsiin ja muihin tupperwaren riemuvoittoihin. Joskus, kun luen lehdestä tapauksista, joissa vanhuksia huijataan mitä monimutkaisimmilla puhelin huijauksilla mietin, miten helppoa esimerkiksi anoppini tapauksessa olisi vain ilmestyä ovelle lasten muovailuvahoista tehtyjen muovilönttien kanssa ja väittää niiden kuorivan viinirypäleet, pusertavan tomaatit tähdiksi tai jotain muuta aivan turhaa ja  tarpeetonta vihannesten pahoinpitelyä. Tällaiset ìnnovaatiot nimittäin tyhjentävät anoppini rahapussin oivasti ilman sen suurempia kysymyksiä. Anopin toive oli, että saapuisimme riemusta hypehdellen, kylmän ja rautaisen palapelin tekoon pohjoiskorealaisten ohjeiden saattelemana. Ehei sanoin minä ja niinpä laituri-huki meni mieheni siskolle puolisoineen...Tsemppiä sinne ja avoin keskustelu todella kannattaa!!


Lupasin tästä parsarisotosta ohjetta ja nyt en enään muista tarkkoja määriä, joten tässä suuntaa antava:
Risottoriisin valmistin pannulla. Käytin  pelkän veden sijasta appelsiinimehun, veden ja sahramin kellertämää lientä. Lopputulos oli inansa makeahko ja täydentyi sitten lopuksi voinokareella ja parmesanilla.
Vihreät parsat kuorittiin ja pilkottiin. Parsat pyöriteltiin soijarouheen kera oliiviöljyssä ja niskaan hienonnettiin minttua ja ripoteltiin suolaa. Sitten parsat leviteltiin leivinpaperille uuniin missä ne kypsyivät risoton kypsentyessä samalla pannulla.

 Lopulta soija-parsat sekoiteltiin risoton joukkoon ja raastettiin rutkasti parmesania niskaan.

Takaisin lähtöruutuun