Kun veljeni Finlandian voitti

Aah ihana suorasukainen anoppini! Kun palkinnon jaosta oli kulunut noin tunnin verran anoppi soitti minulle vain kysyäkseen miltä nyt tuntuu, kun veli on kuuluisampi kuin minä, että vituttaako?

Minun lukuisiin paheisiini kuuluu äkkipikaisuuden, kärkevyyden ja loputtoman taisteluvimmani lisäksi kärsimättömyys. Haluan saada kaiken ja heti. Ravintola-alalla nopeudesta on ollut hyötyäkin, mutta pääosin kärsimättömyys aiheuttaa vaan ongelmia ja ahdistusta. Odottaminen vie hengen ja hartaudella harkitseminen ei kuulu sanavarastoon. Miten saman perheen sisällä voikaan olla valtavia ääripäitä? Veljelleni Mikael Holmalle ojennettiin viime keskiviikkona Finlandia-kädentaito palkinto.
Suunnattomalla onnella ja ylpeydellä patsastelen nyt veljeni suosion siivellä, sillä onhan yrityksemme Rajamäen Aarre myös yhteistyökumppani Restaurointi Mikael Holman kanssa. Vanhan arvohuonekalun osto on viisas teko, joka vähintäänkin säilyttää ostohintansa läpi vuosien ja se on muuten ominaisuus jota huonekalujättien laajat valikoimat hauskoine tuotenimineen eivät pidä sisällään;) Näin bloginkin muodossa siis onnittelen rakasta veljeäni voitosta! Minä ainakin ajattelen niin, että ilman Mikaelin kaltaisia kädentaito-velhoja, vanhojen tavaroiden ja antiikkiliikkeiden pitäjiä satavuotiaasta suomesta puuttuisi ne satavuotiaat esineet tyystin. Tilalla olisi vain helvetisti lack-hyllyjä.

Teimme viikolla hieman morning gloryn kaltaista paistosta, joka oli side kick hahmo tälle aivan käsittämättömällä makkara-leivälle, jota lapset halusivat välttämättä.
Paistoksessa oli punasipulia, valkosipulia, vihreitä papuja, inkivääriä, kirsikkatomaatteja, herkkusieniä, tuoretta chiliä, broccolineja, soijaa, fariinisokeria, sweetchiliä, chilihiutaleita ja kuivattuja limen lehtiä. Tärkeätä paistoksessa on se, ettei kasviksia kypsytä liikaa. Napakkuus, erilaisten makujen sinfonia ja värien hehku saavat kaikki aistit hereille.

Loppuviikon ruoka osoittaakin sitten juuri sen äkkipikaisuuden. Sen, kun ei jaksa mennä kauppaan vaan keksii vaikka väkisin syötävän, jotta se vaan tulisi valmiiksi nopeasti. Hyvää tuli tietenkin, mutta täysin tuurilla nimittäin taito meillä on siinä luovuudessa :) Loppuviikosta paistos löysi itsensä siis pilkottuna pitsan päällä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Takaisin lähtöruutuun