Taas on selvitty synttäreistä. Yleensä meillä jaetaan kaverisynttärit ja sukulaissynttärit eri päiville. Yleensä siksi, ettei homma riistäytyisi käsistä ja kääntäytyisi liian raskaaksi. Viime viikonloppuna ajattelimme kuitenkin kykenevämme pyöräyttämään koko show'n päivässä.
Kohokohtia oli monia, mutta mainittakoon ääripäät. Lastenkutsut alkoivat yhdeltä ja niille osallistui 17 lasta. Tirppojen kesken tuli jonkin asteista kärhämää, joka luultavimmin johtui tolkuttomista sokeri-övereistä. Kärhämän seurauksena olimme tilanteessa, jossa yhtäkkiä huomasimme, että lapsia puuttui yhdeksän. Kylmähiki niskassa jakauduimme etsintäpartioihin ja saimme kaikki kersat takaisin juurikin siksi, kunnes kaikki meihin luottavaiset vanhemmat saapuivat pihaamme lapsukaisiaan noutamaan.
Synttäreillemme tulevat useimmiten aimo läjä sukulaisia ja sosiaalisukulaisia. Sosiaalisukulainen on henkilö, joka on saavuttanut sukulaisen edut / haitat olemalla joko vanhempien tuttava, hyvä naapuri, kummitädin sukulainen tai muutoin perheen toimintaan mukautettu yksilö ilman virallista sukulaisuussuhdetta. Huvittava hetki koettiin, kun esittelin erään sukulaisen ja sosiaalisukulaisen toisilleen juurikin näillä termeillä. Pieni hetki esittelyn jälkeen sukulaiseni supatti korvaani kuinka outona näki sen, että noin julkisesti puhuttiin toisen sosiaalituilla elämisestä. Pian ymmärsinkin, ettei kyseinen sukulainen aivan ollut ymmärtänyt sosiaalisukulais-käsitettä. Nauroin sisäisesti ja totesin, että suku on pahin :)
Toinen ääripää saavutettiin varmastikin kun ihanan ja lahjakkaan Minna Hinttalan (sukulainen hänkin) tekemä kakku saapui sukulaissynttäreille. Kakun välissä oli banaanicurdia ja banaanimascarponevaahtoa. Kakku oli kaikkea sitä mitä synttärisankari oli toivonut. Kakussa piti olla väreinä valkoinen ja musta, makuina banaani ja "täydellisyys". Onnistuminen oli täysi kymppi :) Kuohkea, yllätyksellinen, luova, kostea ja kaunis kakku oli huikaiseva elämys kaikille syntymäpäivän juhlijoille :)
Täydelliseen kakkuun tuikattiin kynttilä, jonka ilkikurinen veli melkein puhalsi.
Synttärimenu muutoin piti sisällään hodareita, perunasalaattia, pellille tehtyä liha-kanttarellipiirakkaa, karamelli-vohvelikakkua, mustikkapiirakkaa, keksejä, sipsejä, popcornia ja karkkia.
Edellisten synttäreiden virheistä oltiin myös opittu ja niinpä tarjolla oli myös valko- ja punaviiniä, jotta anopit kestäisivät paremmin itseään..eikun siis meitä ;)
Kun viimeisetkin vieraat lähtivät illansuussa herkistyttiin miettimään miten iso tyttö meillä jo olikaan. Heti seuraavana päivänä sitten todistettiin tilannetta kun tuo "iso tyttö" näytti osaamistaan ajamalla pyörällään ilman käsiä.. Hölmöily päättyi kyynärpään paikkailuun.
Pikkasen parempi rajamäkeläinen mustikkapiirakka
Pohja:
voita 150 grammaa
sokeria 50 grammaa
vehnäjauhoja 300 grammaa
kaurakeksi murua 1dl
fariinisokeria 1dl
Täyte:
2 kananmunaa
300g vaniljatuorejuustoa
1/2 dl maitoa
300g tuoreita mustikoita
Nypi voi, sokeri ja vehnäjauhot. Jätä taikinasta vajaa 1/3 käyttämättä. Muovaile taikina tasaisesti piirasvuokaan. Sekoita yhteen vaniljatuorejuusto, maito ja munat. Kaada vaniljainen mössö muropohjalle ja ripottele mustikat päälle. Ota nyt jäljelle jäänyt taikina käsittelyyn. Lisää siihen fariinisokeri ja kaurakeksimurut. Nypi taikina sormissa "murusiksi" ja ripottele kevyesti se piirakan päälle.
Paista mustikkapiirakkaa kiertoilmassa uunin keskitasolla 160 asteessa noin 30 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti