Kun kuulin, että naapurin teini-ikäinen poika käski äitiään tuomaan kaupasta LSD:tä ajattelin välittömästi, että kyllä on haastavia nämä nykynuoret, aivan järkyttävää, että äidiltään tuollaista pyytää ja olenpa onnekas, ettei lapseni ole vielä murrosiässä. Ihmettelin maailman menoa ja loin sääliviä katseita. Sitten minulle kerrottiin, että tässä oli väärinymmärrys, nimittäin LSD tarkoitti limsaa, sipsiä ja dippiä.
Joka kerta, kun meidän lapset kiukuttelee tai ne on vaan pällejä, syyn löytää useimmiten joko väsymyksestä, nälästä tai jostain muksujen välisistä jupakoista. Sen syyn löytyminen antaa tavallaan kaiken kiukuttelun myös anteeksi. Sitten on niitä tilanteita, jolloin vain ja ainoastaan yrittää suojella pienokaistaan kieltämällä jotain mitä se ymmärtämättömyyttään kovin halajaa. Takaisin saa tekstiä kuten:" Sä olet idiootein mutsi ikinä!" tai "Omg, sää oot turha!" tai klassikko: " Vihaan sua, enkä puhu sulle enään ikinä!"
Päätettiin evätä kahdeksanvuotiaamme puhelimesta peli nimeltään Momio. Päätös tehtiin puhtaasti rakkaudesta ja suojeluvietin ajamina. Osittain myös siksi, että tämä turhan pelokas mutsi ei aivan luota siihen, että pelin "poliisit" pystyisivät olemaan tarpeeksi valppaina. Turvallisuuskysymyksiä tai turhuutta tiedä häntä. Huumeiden ja pedofilien pelkoa. Kaikkia niitä.
Itse olen riehunut viime aikoina kuin simpanssi. Meinasin hypätä liikkuvasta autostakin viime viikolla ihan vain äkkipikaisuuttani. Riehuin, itkin ja haastoin riitaa useamman päivän ajan. Ihmettelin oikein suureen ääneen, että miten mun ympärillä voikaan olla niin paljon teroittamattomia lyijykyniä ihmisten muodoissa. Että miten olo on näin väärinymmärretty ja sorsittu vaikken ole yhtään haastava tyyppi omasta mielestäni ;) Itse se kuitenkin piti sitten tajuta lopettaa ja keksiä selitykset omalle käyttäytymiselle. Ei tullut kukaan tarjoamaan jäätelöä tai ehdottamaan päiväunia. Itse piti miettiä, että josko olisi hieman stressiä pukannut nämä uudet yrittämisen kuviot.
Loppuviikolla ostin sitten jäätelöt muille kun ovat niin pirusti joutuneet kärsimään.
Tämän stressi-piikkini aiheuttaja, uusi yrityksemme Rajamäen Aarre on siis tällä näkymin auki keskiviikkona 13.9.2017 osoitteessa Urttilantie 1 Rajamäki. Yrityksen sivulle pääsee tästä: https://rajamaenaarre.com/
Eilen kävin pikkutyttöni kanssa hakemassa auringonkukkia. Ei riidelty yhtään.
Haastava tyyppi on myös ruusukaali. Keitetyn ruusukaalin tuoksu ei ole niitä valloittavimpia, mutta se on mitä mainioin kasvis, jota pitää vaan ymmärtää oikein. Itse olen aina vihannut keitettyjä ruusukaaleja. Ylikypsinä ja harmaan vihreinä ne eivät miellytä silmää taikka hajuaistia. Syksy on ruusukaalien parasta aikaa ja paistamalla niistä saa mainiot lisukkeet niin kalalle kuin lihallekin :)
Lehtikaalikeitto, ruusukaalia ja lohta
Keitto:
1 l Kasvislientä
180 g mustapippurituorejuustoa
200 g lehtikaalia
100 g pinaattia
2 rkl maizenaa
Upota kiehuvaan kasvisliemeen pestyt lehtikaalit ja pinaatit. Keitä muutama minuutti ja soseuta käsiporalla. Lisää tuorejuusto ja tilkkaan maitoa sekoitettu maizena. Keitä muutama minuutti, tarkista suola ja siirrä sivuun odottamaan esillelaittoa.
Lohi:
Laita uuni 200 asteeseen. Leikkaa lohi siivuiksi ja asettele leivinpaperin päälle. Pirskottele lohien päälle öljyä, chiliä, sweet chiliä, fariinisokeria, korppujauhoa ja soijaa. Paista uunissa kunnes lohen palaset ovat saaneet hieman karamellisoitumista reunoihinsa.
Ruusukaalit:
sitruunaöljyä
suolaa
mustaapippuria
fariinisokeria
voita
Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja nypi nuhjuiset kuoret roskiin. Puolita kaalit ja paistele pannulla miedolla lämmöllä. Käytä paistamisessa sitruunaöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Maista ruusukaaleja ja mikäli maku on vielä kitkerähkö laita nokare voita ja ruokalusikallinen fariinisokeria tuomaan pyöreyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti