Kolmea A:ta en ymmärrä

En ymmärrä avokeittiöitä ravintolassa. Olen ollut monessa sellaisessa töissä, ja aina ahdistunut siitä rauhallisen ja tyynen työskentelyn pakotteesta, jonka avokeittiö kokille asettaa. Asiakkaana en voi sietää mahdollisuutta, että vilkaisu väärässä kohtaa hellan ääressä hikoileviin ammattilaisiin vie ruokahaluni. Tiedän sen olevan pikkumaista ja järjetöntä, mutta niin sen koen.



En ymmärrä anoppeja. Mikä niissä naisihmisissä on jotenkin niin raivostuttavaa alati? Se välittämisen määrä omaa poikaansa kohden on järjenvastaista, koska se menee usein aivan uudelle tasolle. Sellaiseen ei äidit tyttäriensä kanssa sorru. Jos ei pelkää miehen ihastuvan johonkin vieraaseen hempukkaan, niin sitten on vähintään se anoppi, joka tulee lyömään kiilaa parisuhteeseen. Vaarallisin nainen pitää lähellä tai päästää liian kauas.

Oma poikani kertoi juuri avioliitolliset suunitelmansa minulle. Ensin hän aikoo naimisiin Siirin kanssa. Sen jälkeen Mintun, koska pitää Mintusta enemmän. Olen niin ylpeä, että hän osaa tehdä näinkin pitkän ajan suunnitelmia. Poikani on viisi.



Aviomiehen kanssa on myös osittaista ymmärryksen aukkoa havaittavissa.

Keskustelu miehen kanssa eilen illalla:

-Sain äidiltä ton kirjan lainaa ajat sitten. Pitää lukea se loppuun. Onko teillä tämmöistä?

-Siis meillä? Mun vanhemmat on ihan yhtä lukuaktiivisia kun sunkin! Meillä on kuule kotona monta hyllyllistä!

-Siis mitä?

-Kirjoja, jumalauta!

-Sen kirjan nimi on Onko teillä tämmöistä?

-Aha. No just.



:)