Juttuhan on niin, että ei mustamakkara tai cokiskaan kummoisen värisiä herkkuja ole, mutta herkkuja ne kumminkin on. Tässä pöperössä on nyt sama juttu. Rapujuhlien jälkeen kaapissa oli kolmisenkymmentä rapua ja ilmoilla dilemma mitä niille tehdä. Päätin pyöräyttää niistä rapuliemen.
Aloitin nyppäämällä pyrstöt irti myöhempää kuorimista varten. Laitoin kattilan liedelle ja tiputtelin ravut kuorineen kattilaan porkkanoiden, ja tomaattipyreen kera. Kaadoin päälle noin puolitoista litraa kasvislientä ja yhden ruokalusikallisen sciracha-kastiketta.
"Rapukeitos" kiehui hetken, jonka jälkeen pari kauhallista kerrallaan soseutin "rapukeitosta" tehosekoittimessa kaataen sen siivilän kautta puhtaaseen astiaan.
Kaadoin siivilöidyn liemen takaisin kattilaan, kiehautin, lisäsin kermaa ja otin hieman kiinni maizenalla, fantastinen rapuliemi oli syntynyt :)
Tässä vaiheessa olisi ollut ilmeistä päättää tehdä joko mainio kastike tai keitto, mutta minä päätin tehdä ruman risoton. Kaadoin oivallisen määrän risottoriisiä rapuliemen sekaan ja annoin sen rauhassa valmistua kattilassa imien makuja samalla kun paistoin pannulla voissa kanttarelleja, porkkanoita ja sipulia. Maustoin paistosta curryllä, sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Kun suolainen ja voimakkaan ravunmakuinen risotto alkoi olla valmista laitoin vielä kaksi ruokalusikallista punajuuripestoa ja kuoritut ravunpyrstöt risoton joukkoon. Jaoin risoton lautasille ja nostelin kanttarellipaistosta niiden niskaan.
Katsoin kokonaisuutta ja olin itsekin yllättynyt miten epäonnistunut tämä ruoka värien osalta olikaan. Teelusikallinen pellavarouhetta ei juurikaan pelastanut ulkonäköä, mutta toi mukavan pienen crispiyden suutuntumaan.
Makujen osalta suussa oli kuitenkin juhlat ;) Miten tällainen annos olisi sitten pitänyt tehdä? Ruoan puitteissa en itseasiassa muuttaisi juurikaan mitään, mutta esillelaitossa joskus lautasen väri ja pieni vihreä hörsö saattavat muuttaa koko annoksen. Ihan piruuttani tein siis annoksen värit edellä ja se näytti tältä.
Olen 37 vuotta nuori, kokki, yrittäjä, aarteenetsijä, äiti, vaimo ja nyt siis myös blogisti 😉 Kaikki nuo yllämainitut ovat muokanneet minusta sen mitä nyt olen. Kyyninen, itsekeskeinen, väsynyt, tarkkanäköinen ja hauska aina väärällä hetkellä. Tämä on blogi missä kerron asiat kuten ne itse näen, liittyen elämän kaikkiin alueisiin, mutta lähinnä kuitenkin ruokaan. Olen suomalainen parhaassa iässä ja aikamoinen pastanjauhaja 😉 Tervetuloa 🙂
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Meidän lapset haluaisivat järjestää juhlia joka viikko. Halloween juhlien järjestäminen ei välttämättä tarkoita hintavien kurpitsojen, mu...
-
Mistä näitä lapsia tulee? Näitä lapsia jotka kirkkainsilmin sanoo mulle viettävänsä lakto-ovo-vegaanista viikonloppua ja samalla ohimen...
-
Peura on hiivatin kallista ostaa, onneksi mulla on kuitenkin anoppi, jolta peuran sisäpaistin sain. Sisäpaisti Laita sisäpaisti (no...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti