kotiliesi

Takaisin lähtöruutuun

Tuulta päin!

Ravintolan liiketoimintasuunnitelmaan pitää kirjata melko rajaavasti se tarkka asiakasryhmä, jonka kuvittelee siellä asioivan. Tuotteet, joita mainittu asiakasryhmä sitten ostaa ja pisneksen toivotut liikevaihdot. Ravintola lukeutuu sitten bistroksi, fine dining paikaksi tai fastfood raflaksi niin asiakkaat on tavallaan rajattu hyvin selkeästi siihen tehtyyn suunnitelmaan. Määrätyt paikat on määrätylle ryhmälle ihmisiä.
Olen käyttänyt varmuudella useita tunteja elämästäni parjaten tienvarsihuoltamoita ja niissä asioivia ihmisiä. Väheksyen ja voivotellen sitä armottoman huonoa ruokatarjontaa, kehnoa palvelua ja luita kalvavaa epäviihtyisyyttä.
Aikaisemmin pienenä ravintoloitsijana se oli aivan mahdotonta ymmärtää miksi asiakas hakeutuisi nälän yllätettyä huoltamolle, kun pieniä perheomisteisia ravintoloitakin oli olemassa.  Anoppi oli se toinen asia jota  parjasin. Hullua, kaikkeen sekaantuvaa naisihmistä, jonka lähellä oma minuus hukkui jonnekin suohon.
Sitten elämä muuttui. Meidän elämä. Myytiin ravintola, ryhdyttiin monialayrittäjiksi ja otettiin muutaman vuoden erätauko ravintolan pyöritykseen. Muutettiin Pakilaan lähemmäs anoppia. Lokakuussa tuli kauppiaspaikka Pakilan Teboililla hakuun ja mehän haettiin. Haettiin, saatiin ja viimein viime tiistaina, avattiin. Perustettiin Bensalenkkarit Oy, ihan oma huoltamo, legendaarinen Pakilan Teboil.
Avattiin viikko sitten ja lounailla on ollut hyvä nousujohteinen pöhinä. Kiitos siitä kuuluu ihmisryhmälle, jonka kuvailu ei liiketoimintasuunnitelmiin kelpaa. Siksi, sillä huoltamolla käy kaikki. Hyvä huoltamo palvelee liikemiestä lounastreffipaikkana, perheenäitiä croissantti ostoksilla, raksamiestä aamupalalla ja seniorikansalaisia  kahvitreffeillä.
Moni asia pelottaa ihan vimmatusti, mutta ainakin nyt voi itse määrittää sen "huoltamo"- käsityksen uudestaan. Maustaa ja sisustaa ihan oman maun mukaan...tai melkein, nyt kun Pakilassa ollaan on se anoppi siellä sanomassa useaan asiaan. Mutta sanokoon pirulauta! Haasteet tulee kohdata, eihän elämä ole muuten kiinnostavaa;)


Tervetuloa Pakilan Teboilille ark klo 6-22 ja viikonloppuisin 9-22
Pakilantie 66, 00660 Helsinki

Voi Jani!


Niinkuin minä Sinua jo kerkesin ruotimaan siitä uupumuksesi tilityksistä, niin taas on yrittäjällä hieman pahastunut olo, kun lukee taksimatkoistasi ja asumisjärjestelyistäsi.

Riihimäen talostasi, joka on varmasti pian kivasti maksettu näillä lisäkorvauksilla joita olet valtiolta pumpannut. Toki jo lähtökohtaisesti harmittaa, että voit matkailla taksilla summalla jota minä en ansaitse edes vuodessa :(

Ollaanpa hetki realistisia, luulen että, joku vain kertoi Sinulle miten palkkioita, hyödykkeitä ja lisäkorvauksia tulee valtiolta eduskuntaviran aikana imeä, ja käytit ne hyödyksi. Mikäpä siinä. Jos porsaanreikiä löytyy käyttäkäämme ne!

Yrittäjänä olen toivonut vuosikaupalla, että minullekin joku taho kertoisi miten kirstuun jäisi enemmän. Joku vuosi sitten kuulinkin mainion tavan esimerkiksi nostaa asumislisää, vaikka tulot ylittäisivät sallitut. Yrittäjä ystävä kertoi hyötyneensä kuukausittain asumislisän verran järjestelystä, jossa hän oli laittanut YEL:lit minimiin, jolloin asumislisän nostaminen onnistuu hienosti. Kuukausittain kun tuon parisataa euroa ja oikean YEL:n erotuksen laittaa  korkoa kasvavalle tilille tai vaikka osakesalkkuunsa, alkaa yrittäminenkin tuottamaan :)                                                                                                                                                                                         
Ajattelinkin seuraavaksi pyrkiä itse sinne eduskuntaan! Minulla on samanlainen tönö Rajamäessä jo valmiina ja asuntolainaa siitä pitäisi ryhtyä pikkuhiljaa lyhentämään.

Agendaksi ajattelin ottaa lakimuutoksen nuuskan myynnin vapauttamiseksi Suomessa. Noin joka kolmas mies käyttää nuuskaa Suomessa (itse kadunvarrella suorittamallani kyselyllä), ostaa sitä Ruotsista ja hoidattaa sitten siitä aiheutuvat sairaudet Suomessa. Siinä kun selkeästi on myös jonkinlainen verotulojen mentävä porsaanreikä ;)                                                                                                                                                                                                                                                     
Ei kun nimiä alle, ja Hinttalan Ellen lähtee taksilla töihin Teidän kaikkien hyväksi.

Hah.


Tämä kesä on ollut kaamea. Muutoksia, muuttoja, rääkymistä ja sopeutumista. Vähitellen kaikki kuitenkin varmaan asettuu. Pakko uskoa ja silloinkin kun ei usko, niin esittää jotta lapset ei näe omia epävarmuuksiani. Synttäreiden järjestämiset näiden tunteiden keskellä on riivattua, suorastaan helvetillistä. Esikoiseni täytti yhdeksän ja niitä kemuja vietettiin lauantaina. Torstaina kävimme anopin luona ja pitää oikein taas aplodeerata sen naisen kyvyille ohjelmoida meidän käyttäytymistä hänen tahtonsa mukaan. Siinä kun oltiin anoppi puhuu tyttärelleni ( minun seistessä vieressä), että onhan synttäreillä sitten varmasti muutakin tarjolla kuin vain lihapullia ja muusia? Että ei aikuiset halua tulla sinne ellei tarjolla ole myös jotain muuta kuten salaatteja ja piiraita. Tyttäreni vilkuilee minuun ja minä pyörittelen silmiäni. Näin vaivattomasti anoppi sai viestitettyä mitä minun miniänä oletettiin tekevän. Kiitos jälleen.

Mainokset on kutkuttavia ollessaan hyviä. Muistan pienenä nähneeni maito mainoksen televisiossa, jossa suttuinen pultsari koleassa syyssäässä baarin kulmalla sanoo mainoksen ainoan replan, joka oli jotain siihen suuntaan, että maitoahan en juo. Se tehosi minuun silloin ja varmaan tehoaisi vieläkin. Katselin juuri mäkkärin mainosta, jossa perhe menee kutsuttuina juhliin joissa pitopöytä näyttää notkuvan katkarapucoktaileja, salaatteja, hummusta ja herkkuja. He luovat toisiinsa epäuskoisen kuvotuksen ilmaisevia katseita. Seuraava kohtaus onkin kuvattu mäkkärin drive by-luukulta, jonne perhe on karmivassa nälässään kemujen jälkeen pyyhältänyt. Sivujuonena tässä on myös se, että juhlien tytär lähti kesken kemujen töihin ja paljastuukin mäkkärin iloiseksi asiakaspalvelijaksi perheelle, joka siis noloina nyt tilaa ruokaa  luukulla. Kysyn vaan, että mitähän kettua? Vaikka mäkkäri ruokkiikin usein sisäistä lastani, krapulaisia mielitekojani tai auttaa kiireessä tai uupumuksessa, en silti haluaisi suin surminkaan kuulua joukkoon jota tällä mainoksessa esitellyllä perheellä yritetään kuvata. Ei kai kukaan halua? Miten moinen mainos voi ajaa mäkkärinkään etua jos sitä oikein ruotii? Ajatus siitä, että mäkkäri on niitä varten, jotka eivät ymmärrä hyvän ruoan,  eksoottisten herkkujen tai kulinaristien päiväunien päälle on kalsea ja vanhan majoneesin makuinen. Kertoisiko joku markkinointialan ihminen miten tuo mainos pitäisi ajatella?!

Ennen synttäreitä kävin tyttäreni kanssa kaupassa, jonka jälkeen piipahdimme myös Alkossa. Siinä arpoessamme punaviinin ja valkkarin välillä meitä kiiruhti auttamaan ystävällinen Alkon myyjä. Tyttäreni painotti kuuluvaan ääneen kuinka synttäreillä on oltava alkoholia, muuten isovanhemmat eivät viihdy. Pakilan Alkon myyjän silmät suurenivat hetki hetkeltä hänen kuulleessaan totuuksia yhdeksänvuotiaan lapseni suusta. Olimme jo päätymässä roseeseen, kunnes lapseni löysi yksittäispakatut punaviinilasilliset. " Äiti! Heureka! Näissä on vain yksi annos! Ostetaan nämä, niin mummot tietävät koska lopettaa!"

Hyvää viikon alkua kaikille, minut tavoittaa Helsinki Flea Marketista Merikannontie 3:sta jälleen huomenna klo 10-18!

Me ollaan todistajainsuojeluohjelmassa ja nuorentavan veden resepti



Jos perhe joutuu todistajainsuojeluohjelmaan, niin sehän tarkoittaa sitä, että perhe repäistään juuriltaan tuntemattomaan paikkaan. Vaihdetaan työpaikat, totutellaan eri ympäristöön ja otetaan vähän eri roolit.

Me muutettiin Paloheinään Rajamäeltä ja siltä minusta nyt tuntuu. Avataan huomenna Helsinki Flea Market merikannotielle Töölöön. Kyse on mielenkiintoisesta ja boheemista paikasta Helsingin virkistysalueen sydämessä, jossa 260:n neliön sisällä yhdistyy antiikkikauppa ja itsepalvelukirpputori. Ihan lyhyen tylysti sanottuna, näille pisneksille ei ole asiakkaita Rajamäellä.
Yksi syy muuttoon oli myös se, että haluttiin  lähemmäksi anoppia, mikä saattaa pitkään blogiani lukeneita ihmisiä ihmetyttää/ naurattaa. Tuo loppumattoman tarmokas eläkeläinen, jonka universumi on viisaudessaan sijoittanut avioliiton kautta elämääni, on nyt viidensadan metrin päässä meidän kodistamme.

Otetaan eri roolit- ilmenee esimerkiksi toissapäiväisestä tilanteestamme täällä kotona. Meillä ei vielä ole puutarhakalusteita takapihalla, joten löysin edellisen asukkaan ns. jäteläjän talon nurkalta, joka piti sisällään maalin tahriman porrasjakkaran, kaksi vajanaista aidan palasta ja pöytälevyn ilman jalkoja. Käänsin pöytälevyn jakkaran päälle niin, että molemmissa olleet reiät menivät kohdilleen ja tuin rakennelman sivuilta aidan paloilla. Iskin sitten Espanjasta tuodun aurinkovarjon rakennelman läpi maahan ja VOILA! Esiteltyäni rakentamani Eedenin keitaan miehelleni, totuus iskettiin karuin sanakäätein. Takapiha oli kuulemma kuin Trailer Parkista ja vaikka köyhiä oltiinkin, niin sitä ei pitänyt näyttää näin selkeästi. Rajamäessä olisimme varmasti pitäneet tuparit tälle takapihan-taidonnäytteelle. Sanon vaan.


Sitten päästäänkin nuorentavaan veteen. Paloheinässä on osittain, kuin olisi jossain resortissa. Golf-kenttä ja lukuisat urheilumahdollisuudet ovat aivan vieressä samoin kuin värikkäitä busseja, iloisia ihmisiä ja hyvin hoidettuja pihoja piisaa. Olemmekin käyneet juoksemassa iltasella Paloheinän portaita piukempien pakaroiden toivossa. Tätä vanhenemisen estämistä ja ehkä jopa taaksepäin kääntöä on tehostettu juomalla emäksistä vettä. Maku on kieltämättä sama, kuin joku olisi pullottanut kaikkien portaita juosseiden ihmisten hiet purkkiin, mutta tällä seoksella on moni saanut merkittäviä tuloksia aikaan.

Emäksinen vesi:

2 dl vettä
1/2 luomusitruunan mehu
1 tl ruokasoodaa
1 tl omenaviinietikkaa

Remonttipiiskuri jakso 1. Me.



Huisia oli koko kokemus! Myös jakson katsominen viime tiistaina, sillä itsekin nähtiin se silloin ekaa kertaa. Pelotti niin valtavasti, että miten monta raivo-itkukohtausta olivat tallentaneet. Katsottiin koko perhe sohvalla ja muisteltiin viime kesää ja kulunutta vuotta. Se perhe, joka kuvanauhalla luulee remontoivansa loppuelämän asuntoa onkin nyt muuttamassa stadiin! Asiat muuttuu ja tilanteet. Remontoidaan Merikannontielle valtavaa liikehuoneistoa, jonne siis aukeaa Helsinki Flea Market heinäkuussa. Työn, apua tarvitsevien isovanhempien ja elämänmuutoksen takia muutto lähemmäs tuntuu hyvältä. Saa nähdä kuinka käy!

Stadiin muutossa on tietty luopuminen erinäisistä pihan puhdetöistä ja maalla asumisen riemuista. Ollaan kuitenkin ajateltu, että niitä kokemuksia vanhempiemme mökit tarjoavat tulevaisuudessa jokatapauksessa. Eilen lähdettiin anopin mökille rentoutumaan ja tässä lyhyehkösti vuorokausi:

Saavuttiin mökille 14.05

Aloitettiin seinien maalaus 14.30

Anopin ensimmäinen häirintä klo 14.45:
-"Miks te maalaatte? Tuleeko tosta nyt hyvä? Ette kyllä maalaa ovia!"

Anopin häirintä jälleen klo 14.58
-"Miten te meinaatte saada sen kaapin mahtumaan tänne? Sen kaapin jonka näin teidän peräkärryssä? Vai onko se tulossa tänne?  Ee..en mennyt katsomaan, satuin vain näkemään sen sieltä kuomun alta!""

Anopin häirintä klo 16.00
-" tässä on vähän kuohuviiniä teille... ei tule kauhean tasaista jälkeä..onko teillä parempia pensseleitä?"

Häirintä klo 16.15
-" ootteko laitteet saunan päälle? Se pitää saada pian päälle..Vai että ton näköistä tulee..jaahas.."

Häirintä klo 16.42
-" Miks te nyt otitte ne ihan hyvät naulakot irti? Mihinkäs ne pyyhkeet tulee? Ette kyllä hävitä niitä naulakoita!"

Häirintä klo 17.03
" Tulin vaan vilkaisemaan, että eteneekö..??..Kohta on ruoka sitten..ei varmaan listoja kannata maalaa...Valmistuuhan tämä tänään? Tulee naapurikin varmasti vielä tänään saunaan...vai pitäisikö sitä pyytää nyt käymään? Jos siltä kysyis niitä pensseleitä? Juu  juu minä menen nyt! Älä miniä motkota siinä!"

No, voitte kuvitella, että homma jatkui tällaisena aina valmistumis hetkeensä asti. Lisättäköön vielä se hetki kun anoppi pinkaisi pukkarille kolmeen otteeseen ottaen samalla videota ja kuvaa facebookkiinsa. Meidän naamoista oli kuulemma vaikea saada hyvää kuvaa. Totesin, että ohjelman verran Solarrepublic onnistui saamaan.. olisko työolosuhteet olleet mukavemmat??

Homma saatiin kuitenkin maaliin ja lopputulos on tässä.










Sunnuntaina revittiin naapurin katkomia pajuja metsään, korjattiin tv, opastettiin puhelimen käytössä, korjattiin ruohonleikkuri, riideltiin useaan otteeseen ja tehtiin ruokaa. Muunmuassa tällaista parsapiirasta.

R.E.M.P.P.A-piiras
(RaivostuttavanEmotionaalisenMerkillisenPäällePäsmäriAnopin):

valmis piirastaikina pohja
2dl kermaa
3 kananmunaa
100 g tomaattipestoa
1 tl suolaa
yksi nippu parsoja
150 g raastettua emmental juustoa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kuori parsat. Painele piiraspohja vuokaan. Sekoita kipossa munat, kerma tomaattipesto ja suola. Kaada täyte pohjan päälle ja sen jälkeen raastetut juustot.  Katkaise parsat raakoina jotakuinkin puoliksi, jotta saat parsojen päistä 2 sädekehän piiraaseen. Loppuvarret voi pilkkoa pienemmiksi ja levitellä tasaisesti piiraaseen. Paista noin puolisen tuntia niin, että piiras on hyvän värinen päältä ja kypsä pohjalta. 



The Hell



Soitettiin anopille. Kolmannellakaan kerralla ei puhelin vastaa, joten alkaa epäilyttää. Päätetään soittaa myös kivikautiseen kotipuhelimeen, vanhukset kun eivät ole luopuneet siitä vielä. Mieheni puhelimessa se on nimellä The Hell. Viimein anoppi vastaa. Kaikki on taas selvää, verkoilla oltu, säädetty sataa asiaa samanaikaisesti ja kännykkä tippunut järveen. Tilanne siksi täysin kaoottinen anopin mukaan. Kaksi pahinta asiaa kuulemma ne, ettei hän nyt pysty katsomaan tykkääkö kukaan hänestä facessa tai instassa ja onko hän mahdollisesti kuollut, koska ei pääse asiaa tarkistamaan terveydenhuollon omakannasta.

Päätetään puhelinkeskustelun jälkeen lähteä itse katsomaan tilannetta. Automatkalla vannotan lapsia olemaan inuamatta mitään herkkuja paikanpäällä. Päästään pihaan, jossa anoppi iskeytyykin heti lasten kimppuun ja käskee heidät hakemaan jäätelöt ja olemaan noteeraamatta kaiken mitä vanhemmat ovat asiasta mieltä. Kiva. Lasten lahjonnan ja sekopäisen ilmanalan vallitsemina toinen lapsista haluaa jäädä anoppilaan, koska me ollaan tylsiä ja anoppilassa kaikki on mahdollista. Supistaan keskenämme miehen kanssa, että niinhän helvetissä aina, mutta lähdetään lopulta yhtä lasta vähemmällä miehistöllä kotiin. The Hell, sehän se.

Tästä viikosta tulee kaoottinen myös meillä. Ollaan siis vuokrattu mielettömät liiketilat Merikannontieltä Töölöstä, jonne avaamme heinäkuussa paikan nimeltä Helsinki Flea Market. Konsepti tulee olemaan itsepalvelukirppis yhdistettynä antiikki- ja vanhantavaran myymälään. Paikassa on aloitettu remonttia ja ollaan taas jännän äärellä kaikessa. Isoja toiveita, suuria odotuksia ja helvetisti optimismia on päivät täynnä.



Lounaallakin ollaan käyty stadissa nyt, kun paljon pyörimme siellä. Yksi ehdoton suosikki on löytynyt: FaFa'sin falafel-halloumi pitaleipä! Aivan mieletön! Suosittelen!


Tiistaina maikkarilla klo 20.00 saa tosin ihmetellä noita meidän " remonttitaitoja" ihan olan takaa ohjelmassa Remonttipiiskuri. Infernaalista menoa siis Hinttaloilla jokatapauksessa ;)

Tunnustuksia


 

Miten se on niin vaikea ajatus käydä terapeutille puhumassa? Ameriikoissa ihmiset tuppaa käymään juttelemassa pienemmistäkin elämänmuutoksista, puhumattakaan sitten jos joku läheinen kuolee, kohtaa vastoinkäymisiä töissä tai parisuhde rakoilee. Terapeutille puhuminen on siellä täysin hyväksyttävää ja jopa toivottavaa yksilön ajatusratojen muovaamista. Itseä viisaampi ihminen kuuntelee, kysyy ja antaa neuvoja asoiden käsittelemisessä. Kun suomalaisella on solmuja päässä niin ei niitä jaeta kenellekään. Kännissä sitten räväytetään paha olo ulos, oli seuraamukset millaiset tahansa. Minä opettelin puhumaan nuorena terapeutille sitten psykiatrille ja hetken jopa itsekseni..jokatapauksessa solmut aukesivat sitten lopulta, kun löysi itsensä ja tasaveroisen kumppanin. Parisuhteessa huomasin, että puhuminen tyhmistä ja vaikeistakin asioista kannattaa aina. Toisesta ei pääse mitenkään etääntymään, jos avoin keskustelu asiasta kuin asiasta on olemassa koko ajan.
Mieheni perhe on raivostuttavan avoin kaikessa ja nyt koska naimisen kautta olen se nuorempi rva Hinttala olen toden totta osa sitä. Jälleen tuli  aika keskustelulle siitä, kuka tänä keväänä kipaisee kyhäämään anopin kesämökkilaiturin paikalleen. Kyllä, kuulitte oikein. Jos ei muista niin näistä linkeistä löytyy asiaa hieman tarkemmin http://tubettini.blogspot.fi/2017/05/hienosaatoa-ja-riivattua-pelleilya.html ja http://tubettini.blogspot.fi/2017/10/aarteita-ruokaa-ja-pinnankiristymista_9.html  Yhätikään ei ole mahdollista harkitakaan ponttoonilaiturin ostoa, sillä anoppi on laittanut rahansa tänä talvena mm. avocadonkuorimaveitsiin ja muihin tupperwaren riemuvoittoihin. Joskus, kun luen lehdestä tapauksista, joissa vanhuksia huijataan mitä monimutkaisimmilla puhelin huijauksilla mietin, miten helppoa esimerkiksi anoppini tapauksessa olisi vain ilmestyä ovelle lasten muovailuvahoista tehtyjen muovilönttien kanssa ja väittää niiden kuorivan viinirypäleet, pusertavan tomaatit tähdiksi tai jotain muuta aivan turhaa ja  tarpeetonta vihannesten pahoinpitelyä. Tällaiset ìnnovaatiot nimittäin tyhjentävät anoppini rahapussin oivasti ilman sen suurempia kysymyksiä. Anopin toive oli, että saapuisimme riemusta hypehdellen, kylmän ja rautaisen palapelin tekoon pohjoiskorealaisten ohjeiden saattelemana. Ehei sanoin minä ja niinpä laituri-huki meni mieheni siskolle puolisoineen...Tsemppiä sinne ja avoin keskustelu todella kannattaa!!


Lupasin tästä parsarisotosta ohjetta ja nyt en enään muista tarkkoja määriä, joten tässä suuntaa antava:
Risottoriisin valmistin pannulla. Käytin  pelkän veden sijasta appelsiinimehun, veden ja sahramin kellertämää lientä. Lopputulos oli inansa makeahko ja täydentyi sitten lopuksi voinokareella ja parmesanilla.
Vihreät parsat kuorittiin ja pilkottiin. Parsat pyöriteltiin soijarouheen kera oliiviöljyssä ja niskaan hienonnettiin minttua ja ripoteltiin suolaa. Sitten parsat leviteltiin leivinpaperille uuniin missä ne kypsyivät risoton kypsentyessä samalla pannulla.

 Lopulta soija-parsat sekoiteltiin risoton joukkoon ja raastettiin rutkasti parmesania niskaan.

Takaisin lähtöruutuun