kotiliesi

Hah.


Tämä kesä on ollut kaamea. Muutoksia, muuttoja, rääkymistä ja sopeutumista. Vähitellen kaikki kuitenkin varmaan asettuu. Pakko uskoa ja silloinkin kun ei usko, niin esittää jotta lapset ei näe omia epävarmuuksiani. Synttäreiden järjestämiset näiden tunteiden keskellä on riivattua, suorastaan helvetillistä. Esikoiseni täytti yhdeksän ja niitä kemuja vietettiin lauantaina. Torstaina kävimme anopin luona ja pitää oikein taas aplodeerata sen naisen kyvyille ohjelmoida meidän käyttäytymistä hänen tahtonsa mukaan. Siinä kun oltiin anoppi puhuu tyttärelleni ( minun seistessä vieressä), että onhan synttäreillä sitten varmasti muutakin tarjolla kuin vain lihapullia ja muusia? Että ei aikuiset halua tulla sinne ellei tarjolla ole myös jotain muuta kuten salaatteja ja piiraita. Tyttäreni vilkuilee minuun ja minä pyörittelen silmiäni. Näin vaivattomasti anoppi sai viestitettyä mitä minun miniänä oletettiin tekevän. Kiitos jälleen.

Mainokset on kutkuttavia ollessaan hyviä. Muistan pienenä nähneeni maito mainoksen televisiossa, jossa suttuinen pultsari koleassa syyssäässä baarin kulmalla sanoo mainoksen ainoan replan, joka oli jotain siihen suuntaan, että maitoahan en juo. Se tehosi minuun silloin ja varmaan tehoaisi vieläkin. Katselin juuri mäkkärin mainosta, jossa perhe menee kutsuttuina juhliin joissa pitopöytä näyttää notkuvan katkarapucoktaileja, salaatteja, hummusta ja herkkuja. He luovat toisiinsa epäuskoisen kuvotuksen ilmaisevia katseita. Seuraava kohtaus onkin kuvattu mäkkärin drive by-luukulta, jonne perhe on karmivassa nälässään kemujen jälkeen pyyhältänyt. Sivujuonena tässä on myös se, että juhlien tytär lähti kesken kemujen töihin ja paljastuukin mäkkärin iloiseksi asiakaspalvelijaksi perheelle, joka siis noloina nyt tilaa ruokaa  luukulla. Kysyn vaan, että mitähän kettua? Vaikka mäkkäri ruokkiikin usein sisäistä lastani, krapulaisia mielitekojani tai auttaa kiireessä tai uupumuksessa, en silti haluaisi suin surminkaan kuulua joukkoon jota tällä mainoksessa esitellyllä perheellä yritetään kuvata. Ei kai kukaan halua? Miten moinen mainos voi ajaa mäkkärinkään etua jos sitä oikein ruotii? Ajatus siitä, että mäkkäri on niitä varten, jotka eivät ymmärrä hyvän ruoan,  eksoottisten herkkujen tai kulinaristien päiväunien päälle on kalsea ja vanhan majoneesin makuinen. Kertoisiko joku markkinointialan ihminen miten tuo mainos pitäisi ajatella?!

Ennen synttäreitä kävin tyttäreni kanssa kaupassa, jonka jälkeen piipahdimme myös Alkossa. Siinä arpoessamme punaviinin ja valkkarin välillä meitä kiiruhti auttamaan ystävällinen Alkon myyjä. Tyttäreni painotti kuuluvaan ääneen kuinka synttäreillä on oltava alkoholia, muuten isovanhemmat eivät viihdy. Pakilan Alkon myyjän silmät suurenivat hetki hetkeltä hänen kuulleessaan totuuksia yhdeksänvuotiaan lapseni suusta. Olimme jo päätymässä roseeseen, kunnes lapseni löysi yksittäispakatut punaviinilasilliset. " Äiti! Heureka! Näissä on vain yksi annos! Ostetaan nämä, niin mummot tietävät koska lopettaa!"

Hyvää viikon alkua kaikille, minut tavoittaa Helsinki Flea Marketista Merikannontie 3:sta jälleen huomenna klo 10-18!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voi Jani!