Me saatanan juntit

"Opetelkaa ruotsia, juntit!" sanoi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Juha Hurme. Aikamoista yleistystä, hieman riidanhaluista ja ärsyttävää. Voi olla, mutta mielipide toimitettuna nasevasti oikeaan aikaan. Saako niin tehdä? Saa. Ratkiriemukkaan anteeksipyynnön otsikko olisi voinut olla: "Juha Hurme voitti erinomaisella romaanillaan Finlandia- palkinnon ja toivoo Sampo Terholle joulupukilta väljempää pipoa."

Eläkeläinen Arstila kummasteli blogissansa nuorten naisten pukeutumista taannoin ja siitä nousi iso kohu. Eläkeläisen mielipiteet olisivat pitäneet jäädä kirjoittamatta. Sohaistiin jotain, mikä ärsytti naisia. Naisia ja vapautta. Arstilakin oli nainen ja koki olevansa vapaa. Eipä ollut.

Itse annan iloisesti piut paut  sosiaalisen median käyttäytymissäännöille.  En sopeudu sääntöihin, joiden mukaan juttuja ei saa pyytää jakamaan ja niitä ei missään nimessä saa jakaa uudelleen. Minulle kun antaa mikrofonin, minä puhun siihen. En ymmärrä hävetä yhtään yritystäni, ajatuksiani tai taitojani :)

Lapsi kysyi juuri mitä on demokratia ja ihmisen vapaus suomessa. Sitä täytyy itsekin miettiä. Kehittelen jonkun kaikkia osapuolia miellyttävän vastauksen ja kerron sen sitten hänelle, hiljaa ja salaisesti.

Yrityksellämme Rajamäen Aarre on huomenna Yömyynti-tapahtuma osoitteessa Urttilantie 1, 05200 Rajamäki. Tarjolla on glögiä, joulutunnelmaa ja paljon aarteita ostettavaksi.

Lämpimästi tervetuloa :)

Peuran sisäpaisti ja punajuurilisuke

 Peura on hiivatin kallista ostaa, onneksi mulla on kuitenkin anoppi, jolta peuran sisäpaistin sain.

Sisäpaisti

Laita sisäpaisti (noin 1,5kg) uunivuokaan ja hiero käsin sen pintaan garam masalaa, kanelia, timjamia, suolaa ja pippuria. Nyt älä pelkää mausteiden kanssa! Kaada vuokaa puolisen litraa glögiä ja punaviiniä par desiä(jos kaapista löytyy, ei o pakko), ja peitä vuoka foliolla. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa puolitoista-kaksi tuntia.



Kastike ja punajuurilisuke

Ota kattila liedelle ja pilko kolme kypsää punajuurta lohkoiksi sen pohjalle. Pilko myös kaksi keltasipulia ohuina lohkoina mukaan. Kuullottele voi nokareen kanssa, kunnes havaitset sipuleissa kypsymistä. lisää suolaa, siirappia, mustaapippuria, 1/2 dl mustaherukkahilloa ja 1 dl cokista.
Siivilöi punajuuri-sipuli-lisuke tarjoiluastiaan odottamaan ja jatka kastikepohjaa kaatamalla joukkoon 2 dl punaviiniä. Anna kastikkeen tiivistyä liedellä hieman ja sekoita joukkoon Creme Bonjour valkosipuli & yrtit- purkista noin 100 g. Sekoita vispilällä kastike tasaiseksi ja odota paistin valmistumista. Kun paisti on valmis leikattavaksi lisää nestettä uunivuoasta kastikkeen joukkoon.


Tarjoile peura kastikkeen, lisukkeen ja vaikka perinteisen voi-muusin kera :)

Tässä on joitakin kuvia maalaamistani bambeista. Niitäkin voi ihastella liikkeessämme Rajamäen Aarre ,Urttilantie 1 05200 Rajamäki. Tänäänkin liike on auki kello 12.00-20.00 illalla. Ehdit varmasti paikanpäälle, vaikka olisit peurametsällä ;)




Meitä oli mä, Putous-tähti Lavikainen ja koko kylä ;)

Kun monta eri ihmistä ja yritystä järjestää tapahtumaa, lopputuloksessa voi olla väärinymmärryksiä, liian isoja odotuksia ja vesikeli. Joulunavaus Rajamäellä oli siis aivan kuin perusjoulu tiivistettynä :)

Väärinymmärryksiä kuten seuraava: oltiin sovittu, että juonnot hoidan minä Ellen Hinttala viiteen asti, jonka jälkeen Timo Lavikainen hoitaa viidestä kahdeksaan. Kylällä oli juoru kuitenkin muuttunut sellaiseksi, että jengi odottikin Ellen Jokikunnasta juontamaan..pieni pettymys siis joillekin :)

Liian isoja odotuksia kuten; Myydään kaikki Rajamäki paidat jo viiteen mennessä ja päästään sisätiloihin lämmittelemään. Jalat on yhä jäässä ja paitoja on edelleen sen verran, että voi kietoutua niihin ;) Saatiin kuitenkin kerrottua Yömyynti-tapahtumastamme 1.12 Rajamäen Aarteessa, jonne todella toivotaan ihmisten tulevan. Monille oli yllätys koko liikkeemme olemassaolo.


Sää tottakai muuttui talvisesta ankean vesimäiseksi heti tapahtuman alkaessa.

Isoin jono Rajamäen joulunavauksessa syntyi odotetusti ilmaisen puuron ympärille.

Upeita hetkiä oli kuitenkin monta. Niistä mainittakoon Lavikaisen halu tehdä moottorisaha-taidetta. Tuntui todella kutkuttavalta, että näin Putous-ohjelman alkua odotellessa hän päätti osallistua esitykseen ja tarttua moottorisahaan, vaikka aikaisempaa kokemusta oli kuulemma vain käsisahan käytöstä :)
Hyvin meni kuitenkin. Viihdettä isolla V:llä ja upeata heittäytymistä! Kaiken kukkuraksi Timo Lavikainen lahjoitti teoksensa viidesluokkalaisten  myyntikojulle ja sen ansiosta luokkaretki rahasto sai tarvitsemaansa lisämyyntiä.



Ilotulitus oli huikaiseva finaali koko tapahtumalle ja Joulu hiipi tunnelmaan väkisinkin!


Tässä on helppo resepti kahdeksalle hengelle lasiin tehtävään jälkkäriin, jossa myös on hitunen joulunmakua:

n.200g mascarponea
n.200g vaniljarahkaa
n.2 dl kermavaahtoa
1/2 tl kanelia
n.180g mustaherukkahilloa
n.100g mustikoita
1pkt piparkakunmakuisia Domino keksejä
tummaa ja valkoista Block-suklaata yht.n.100g 

-Murskaa keksit murusiksi vaikka käyttämällä muovipussia ja kaulinta
-Sekoita yhtenäiseksi vaahdoksi mascarpone, kermavaahto, vaniljarahka ja kaneli.
-Sulata kahdessa  kahvikupissa tumma ja vaalea suklaa ja valuttele vuorollaan leivinpaperin päälle tai päällystä elmukelmulla lautanen, kuten minä tein. Laita "suklaa-matto" jähmettymään jääkaappiin ja odottamaan koristelu-vaihetta.



Kasaa jälkkärit kirkkaisiin ja suuaukostaan laakeisiin juomalaseihin. Aloita laittamalla kupin pohjalle keksimurua sitten vaahtoa, keksimurua, hilloa, vaahtoa ja lopuksi koristele mustikoilla ja marmoroidulla suklaalla.

Brewdog, Kalifornia ja tonnikalaleipä



Tubettini tekee yhteistyökumppanuutta Brewdogin maahantuojan Diamond Beverages:n kanssa.

Saimme maisteltavaksemme Brewdogin uusia makuja ja ne veivät muistoihin. Joimme mieheni kanssa oluen nimeltä Hello My Name Is Sari, joka sopii tänne pohjolaan kuin käsi taskuun. Kyseessä on Bilberry (meidän härmäläisten metsämustikka) double IPA, jossa on prosentteja jopa 8,2.
Mustikkaan vivahtavat maut saivat meidät kaipaamaan kesää ja paahteisia päiviä, jotka eivät koskaan tulleet. Jaoimme pullon keskenämme ja se hetkellisesti nousi hattuun ;) Muistot menneistä ajoista kymmenen vuoden takaa nousivat siinä huumassa sitten pintaan. Kun asuimme Kaliforniassa Oceansidessa, meillä oli tapana keittiössä vietetyn päivän jälkeen suunnata baariin nimeltä One More That's It. Oceansidellä ilmassa tuoksui iltaisin meri ja päivän jättämä laskeutuva kuumuus. Hiekka ja valomainosten värit väreilivät asfalttien pinnoilla. One More That's It oli paikka, jonne pakkautui lähes joka ilta niin nuoria kuin vanhoja, hippejä, pukumehiä ja meitä kokkeja. Sisätiloissa soi letkeä musiikki ja biljardipöydät olivat innokkaiden pelaajien ympäröimiä. Sisältä avautui ladon ovet terassille, jossa roihusi kaksi isoa nuotiota. Nuotiot lämmittivät ulkonaoliojoita ja loivat maagista tunnelmaa. Pöytään haettiin kassalta pitcheri ja niin monta lasia kun juojia oli. Jokaisella tuli vuorollaan niitä ylilyöntejä, biljardissa ja muutenkin, mutta takaisin rikospaikalle palattiin monta kertaa baarimikon iloisen tervehdyksen saattelemana.

Tuo nimenomainen maku Brewdogin oluessa on juuri se, mikä vie muistoissa kivasti aikaan ennen lapsia, arkea, vastuuta ja vanhuutta.. mutta kuitenkin nautittuna omalla rajamäkeläisellä sohvalla saa arvostamaan kaikkea tähän asti saavutettua :)

Tubettini suosittelee siis lämpimästi :)

Oluen kyytipoikana toimii sulavasti ciabatta, jonka väliin tein täytteen tonnikalasta ja kalifornialaisten niin rakastamasta romaine salaatista.

Tonnikala-täyte:

1 prk valkosipuli tonnikalaa
1 dl sweetchiliä
1 tuore chili pieneksi hakattuna
1 rkl soseutettua inkivääriä
kourallinen pieneksi silputtua korianteria
2 tomaattia leikattuina kuutioiksi
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1 dl majoneesia
2 rkl ketsuppia

Kun veljeni Finlandian voitti

Aah ihana suorasukainen anoppini! Kun palkinnon jaosta oli kulunut noin tunnin verran anoppi soitti minulle vain kysyäkseen miltä nyt tuntuu, kun veli on kuuluisampi kuin minä, että vituttaako?

Minun lukuisiin paheisiini kuuluu äkkipikaisuuden, kärkevyyden ja loputtoman taisteluvimmani lisäksi kärsimättömyys. Haluan saada kaiken ja heti. Ravintola-alalla nopeudesta on ollut hyötyäkin, mutta pääosin kärsimättömyys aiheuttaa vaan ongelmia ja ahdistusta. Odottaminen vie hengen ja hartaudella harkitseminen ei kuulu sanavarastoon. Miten saman perheen sisällä voikaan olla valtavia ääripäitä? Veljelleni Mikael Holmalle ojennettiin viime keskiviikkona Finlandia-kädentaito palkinto.
Suunnattomalla onnella ja ylpeydellä patsastelen nyt veljeni suosion siivellä, sillä onhan yrityksemme Rajamäen Aarre myös yhteistyökumppani Restaurointi Mikael Holman kanssa. Vanhan arvohuonekalun osto on viisas teko, joka vähintäänkin säilyttää ostohintansa läpi vuosien ja se on muuten ominaisuus jota huonekalujättien laajat valikoimat hauskoine tuotenimineen eivät pidä sisällään;) Näin bloginkin muodossa siis onnittelen rakasta veljeäni voitosta! Minä ainakin ajattelen niin, että ilman Mikaelin kaltaisia kädentaito-velhoja, vanhojen tavaroiden ja antiikkiliikkeiden pitäjiä satavuotiaasta suomesta puuttuisi ne satavuotiaat esineet tyystin. Tilalla olisi vain helvetisti lack-hyllyjä.

Teimme viikolla hieman morning gloryn kaltaista paistosta, joka oli side kick hahmo tälle aivan käsittämättömällä makkara-leivälle, jota lapset halusivat välttämättä.
Paistoksessa oli punasipulia, valkosipulia, vihreitä papuja, inkivääriä, kirsikkatomaatteja, herkkusieniä, tuoretta chiliä, broccolineja, soijaa, fariinisokeria, sweetchiliä, chilihiutaleita ja kuivattuja limen lehtiä. Tärkeätä paistoksessa on se, ettei kasviksia kypsytä liikaa. Napakkuus, erilaisten makujen sinfonia ja värien hehku saavat kaikki aistit hereille.

Loppuviikon ruoka osoittaakin sitten juuri sen äkkipikaisuuden. Sen, kun ei jaksa mennä kauppaan vaan keksii vaikka väkisin syötävän, jotta se vaan tulisi valmiiksi nopeasti. Hyvää tuli tietenkin, mutta täysin tuurilla nimittäin taito meillä on siinä luovuudessa :) Loppuviikosta paistos löysi itsensä siis pilkottuna pitsan päällä.


Presidentti ja minä

 Markkinointi se tässä maassa perkeleellinen tabu on. Ketään ei saisi suosia tai suositella. Tavaran, brändin tai yrityksen puolesta harva uskaltaa mitään puhua. Jo pelkkä postauksen jakamisen pyytäminen netissä on joillekin ylivoimaista ja loukkaavaa. Jos ei kehtaa tai uskalla ei asioiden suunta paljon muutu. Tämä juttu on täynnä räikeää nepotismia. Ottakaa tai jättäkää. Minä ainakin yritän :)
 
Minäkin olen joskus saanut presidentiltä kirjeen. Kutsuimme 2013 presidenttiparin itsenäisyyspäivänbrunssille ravintolaamme ja saimme erittäin kohteliaan, mutta kieltävän vastauksen presidentiltä silloin. Hän puolisoineen vetosi kiireeseen ja jo ennalta sovittuun aikatauluun. Mieheni on joskus taas tehnyt ruokaa Sansibarin presidentille. Lukuisat henkivartijat hengittivät silloin keittiössä mieheni niskaan tämän valmistaessa pöperöitä presidentillisiin maistiaisiin. Maistui, ei kuollut henkivartijat eikä presidentti.

Lauantaina käytiin Työväen Teatterissa katsomassa näytelmä Presidentti ja tyttö. Kekkonen vaikutti kerrassaan hupaisalta tyypiltä! Kehtasi ja uskalsi, meni hiihtään tai saunaan riippuen siitä mitä itse tai Suomi milloinkin tarvitsi. Kohtaukset eivät mitenkään olleet ennalta arvattavia vaan esitys jaksoi yllättää koko ajan hauskuudellaan, yksinkertaisen lavastuksen monimuotoisuudella ja upeilla näyttelijöiden suorituksilla, joita ei toden totta ole turhaan maan lehdissä kehuttu. Päinvastoin, kuin poliittisesta päämiehestä kertovan näytelmän olettaisi tekevän, esitys oli loppuun asti erittäin viihdyttävä eikä aplodeja halunnut millään lopettaa.

Isänpäivää vietettiin lapsuudenkodissani, jossa otin muutamia kuvia.
Tässä on isäni kenkäkokoelma. Taidekonservaattorille värit ovat kaikki kaikessa.
Isäni työpöydällä olevia juttuja.

Isäni silmäterä minun lisäkseni, eli sitruunapuu täydessä kukassa.

Vanhempieni makuuhuone.

Päivällispöytään valmistettiin karitsaa. Karitsaan tehtiin ennalta kymmenisen pientä koloa, jotka täytettiin valkosipulinkynsillä ja yrteillä. Paistopussiin laitettiin myös, punaviiniä, hunajaa, suolaa ja varsiselleriä. Viulu oli paistopussissa uunissa ensin tunnin verran 200 asteessa, jonka jälkeen lämpötila laskettiin 150 asteeseen ja pidettiin uunissa vielä puolitoista tuntia. Lopputulos oli mehevä, kauniin värin omaava makujen fanfaari, jonka takia suussa oli todelliset isänpäivä-juhlat :)
Pengottuani vielä lapsuudenkotini kellaria, löysin läjän ikivanhoja mummovainaan lehtiä, jotka ajattelin viedä myyntiin liikkeeseen nimeltä Rajamäen Aarre.


#kotiliesi95 Videoblogi naudankielen valmistuksesta, Happoradion Markku DeFrostin seurassa :)


On hyvä palauttaa mieleen se, että "kovina hyvinä aikoina" ruhoista käytettiin ruoanvalmistuksessa kaikki osat ja mitenkäs sitä entisaikojen perinneherkkua valmistettiinkaan.
Tässä videoiden muodossa ohjetta, ja ruokapöytään istuu itse "drummer-boy" Markku DeFrost :)

Kuvattu keväällä 2017.

1. jakso:



2. jakso:


#kotiliesi95

-tubettini

Muistoja ja varastettua tavaraa!


Otin henkeäsalpaavan upeita kuvia tavaroista meidän omassa kodissa. Tietenkin ajattelen niin, koska ne ovat minun kodissani. Olisi harmillista, jos kaikki pitäisivät samoja tavaroita ja esineitä ihanina. Silloinhan todennäköisesti minulla niitä ei olisi :)
Se mikä näitä tavaroita yhdistää on se, että jokaiseen liitty jokin tarina ja siksi ne myöskin ovat erityisen merkityksellisiä perheelleni.

Tämä ihana ajopuusta tehty pikku kaappi tarttui mukaani kahdeksan vuotta sitten, kun käppäilin sateessa lastenvaunujen kanssa manskulla Crowne Plazaan. Mieheni oli silloin töissä siellä keittiömestarina. Kun näin tämän kaapin pienen putiikin näyteikkunassa ajattelin heti, kuinka upea kaappi sulkisi sisälleen vaikka matkavalokuvia. Laitoin kaapin vaunujen päälle, joissa kuorsasi tyttäreni. Vesisade murjoi meitä kylmässä Helsingin illassa,  ihmiset tuijottivat ja varmasti miettivät liiskautuuko pentu kaapin alle. Ei liiskautunut. Sen sijaan viime metreillä kaappi tippui asfalttiin ja kun keräilin märkänä ja nuhjuisena palasia maasta stadilainen hienostorouva käveli ohitseni ja tiputti minulle kaksi euroa ja kehoitti ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Kun lapsi, minä ja kaappi saavuttiin viimein Crowne Plazaan, söimme kuin ruhtinaat.  Kaappia piti hieman paikkailla jälkeenpäin.
Tämä arkku on vuodelta 1729. Arkun sisällä on  kulunut käsinmaalattu sisus, arkku vaihdettiin joskus täytekakkuun. Arkku on mainio sohvapöytä esimerkiksi Afrikantähden pelaamiseen. Kakussa oli muistaakseni vadelmaa, suklaata ja vaniljakreemiä.

Tässä pienessä lasivitriinissä roikkuu kullattu perunankuorimaveitsi.

Eräs sveitsiläinen perhetuttumme lähetti ensin meille sähköpostin, jossa kertoi perineensä läjän rahaa. Kertomus eteni varsin kiinnostavasti, sillä hän oli lapsettomana ihmisenä päättänyt tukea meitä "jonkin näköisellä" summalla. Sähköpostissa hän kyseli muun muassa tarvitsisimmeko aidan tonttimme ympärille tai vaikkapa kylpyhuoneremontin. Sähköpostin päätteeksi hän kertoi tulevansa Suomeen ja pyysi tavata meidät silloin. Sveitsiläinen saapui sovitusti. Hänellä oli käsi paketissa tullessaan. Innosta piukeina sveitsiläistä kyydittiin pitkin maita ja mantuja, syötettiin ja juotettiin. Tuliaisiksi saimme tämän perunankuorimaveitsen, joten odotusta suurista summista oli todellakin ilmassa.

Kun sveitsiläinen heräili ruokailun jälkeiseltä päivä levoltaan sohvaltamme, pelästyttiin, kun lapseni kävi rutistamaan tuota paketissa olevaa sveitsiläisen käpälää. Ehkä vielä hieman unenpöpperössä, sveitsiläinen sanoikin käden olevan paketissa ihan vain palvelun takia. Kuulemma käsi paketissa hän sai paljon parempaa palvelua kuin ilman! Ihmeteltiin ja ihmetellään vieläkin, sillä sveitsiläinen lähti, rahoja, aitaa tai kylpyhuoneremonttia ei ikinä tullut.

Helpot hätävara-jälkkärit varastetuissa laseissa

Hyvin kauan aikaa sitten vietimme kosteahkoa iltaa Helsingissä ja ihastuimme eräässä ravintolassa näihin Sagaformin kenollaan oleviin laseihin. Hieman juopuneessa mielentilassa ne sujahtivat illan päätteeksi käsilaukkuuni. Kun aamulla heräsimme morkkis oli jäätävä. Rapeahkossa olotilassa vääntäydyimme palauttamaan varastetut pikarit ravintolaan. Ystävällinen henkilökunta otti meidät kuitenkin avosylin vastaan, koska olimme palanneet tunnustamaan. Liekö meidän darrainen olemuksemme silloin vai mikä, mutta tarjoilija antoi meille lahjaksi täysin avaamattoman laatikon näitä ihania laseja!
Laseihin koottavassa jälkkärissä pätee seuraavat säännöt:
-on hyvä, jos kuppiin pystyy kasaamaan erilaisia makuja niin, että ne eivät sekoitu toisiinsa ja, että erilaiset tekstuurit ja suu tuntumat pitävät jokaisen lusikallisen mielenkiintoisena
-makeuden vastapainona pitää olla jotain hapanta tai raikasta
-rapeutta on hyvä tehdä joko crumblella, kekseillä tai vaikka kookoslastuilla
-ulkonäkö on kaikki kaikessa! Käytä pursotinpussia saadaksesi mousset tai vaahdot siististi kuppiin
Tässä helpossa jälkkärissä on pohjalta ylöspäin: mansikoita, kinuskia, vaniljarahkaa, vanilja-kermavaahtoa, piparkakkuja ja suklaata

Meidän liikkeemme Rajamäessä myy nimenomaan esineitä ja huonekaluja joilla on menneisyys ja tarinaa. Tule tekemään löytöjä :)

Takaisin lähtöruutuun