Isovanhempien jääkaapista voi saada myrkytyksen + helppo leipäohje ;)

Meidän jääkaapissa oli tosiaan taannoin tällainen lappu lautasen päällä, jossa oli valmistettuna jotain epämääräistä limaa. Meillä se kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että lapset ovat innovatiivisiä ja kekseliäitä huuliveikkoja. Ei tahallisia myrkyttäjiä. Ainakaan vielä.

Poikettiin taas anopin ja ukkipapan luona säätämässä televisiota ja ylläpitämässä elämää. Käytiin vaivihkaa jääkaappi läpi ja ratsattiin roskikseen kaikki epäilyttävä ja vanhentunut. Käskettiin lasten harhauttaa anoppia niin, että mieheni sai sidottua muovipussin, laitettua kengät jalkaan ja juostua anopin pihan läpi roskiksille. Puolessa välissä anoppi kuitenkin ehti iskemään, mutta mieheni oli kypsän päättäväinen ja sai kuin saikin roskiksen vietyä.

Seuraavana päivänä tuli kuitenkin se puhelu. Se puhelu, jossa tivattiin pankojauhopussin loppua, että missä se on? Pussi jossa oli valehtelematta kaksi ruokalusikallista viime vuoden elokuussa vanhaksi mennyttä pankojauhoa. Roskissahan se oli. Siellä se anoppi repi niitä osittain harmaita ja puoliksi violetiksi värjättyjä hiuksiaan homeisten pankojauhojen takia.

Viime viikolla, kun isomummini oli kylässä oli silloinkin täysi työ ymmärtää sitä, miksi kaupasta olisi hänen mielestään pitänyt ostaa viittä eri leipää ihan varmuuden vuoksi. Minkä varmuuden? Kuka ne leivät olisi ehtinyt syömään ennen vanhenemista? Juttelin tästä myös isäni kanssa, joka ymmärsi äitinsä toimintaa. Oli kyse siitä, että ruokaa pitäisi olla kaapissa hädän varalle. Hätä siis, jolloin kaupasta ei saisikaan ruokaa, sota, alienit tai mahdollisesti valtiovierailu korkeammalta tasolta niin yllättäen juurikin tänne meidän kotiin Rajamäelle, ettei kauppaan vaan pääsisi juuri silloin. Ja sitten vielä uhka jonka Keskon tulevat myynnit kiinalaisille aiheuttaisivat. He tykästyisivät niin kovin Pirkka-tuotteisiimme, ettei suomalaisille enään olisi ruokaa. Voi vittu sanon minä.

Nyt meillä ei ollut sitä leipää kaapissa, kun sitä tarvittiin, joten me leivoimme sitä. Tässä ohjetta:

n.6dl vehnäjauhoa 
2 rkl pellavarouhetta
2dl kaurahiutaleita
1tl suolaa
1pss kuivahiivaa
3-4dl vettä
Lämmitä vesi mikrossa lämpimäksi(ei kiehuvaksi), heitä hiivat joukkoon ja sekoita. Sen jälkeen jauhot, pellavarouhe ja kaurahiutaleet. Vatkaa/sekoita tasaiseksi, ja laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Heitä suola joukkoon, ja muotoile taikinasta leipä tai sämpylöitä jauhoja apuna käyttäen. Paista leipä uunissa 200c noin 20 minuuttia.

Tubettini kokkaa ja kuntoilee :) 10/2017

Muistan, kun katsoin pienenä omien isovanhempieni kanssa Napakymppiä. Silloin kysyttiin, että ootko Jorma omasta mielestäs komea? Tai tunnetko hyvin naapuris? Rentoudutko kalassa vai metsällä? Nyt kun kyseistä ohjelmaa vilkaistiin, niin oli kysymykset vaihtuneet. Kysyttiin, että montako insta-seuraajaa sulla Jorma on? Onko sul tinderis tili? Ja kuinka monta savuketta Jorma vedät savuke- aplikaatiolla päivässä? Ihan samoihin kysymyksiin siis tavallaan nytkin haluttiin vastauksia, 2017 vuoden malliin kuitenkin.
 
Viime viikolla käytiin seinäjoogaamassa Olon Piristämöllä. Meille täysin uusi ja tuntematon liikkumisen ja venyttelyn yhteensovitettu tunti oli täynnä yllätyksiä. Alun pelonsekaisten tunteiden jälkeen kokemus oli uskomaton :)  Vaikka ollaankin liikkuvaa porukkaa, huomattiin aika pian, ettei venyttelyä oltu tehty vuosiin tarpeeksi ja, että varsinkin valjaista seinällä roikkuen pystyi tavoittamaan lihaksia, joiden olemassaolosta emme edes tienneet!

Meille uusi ja erilainen kokemus tuotti äärettömän hyvän olon ja varsinkin selkä sai hyvää voimaantumisen tunnetta ja venytystä. Ylellinen mieltä ja kehoa huoltava kokemus poikkesi kaikesta totutusta, mutta tuntui tavattoman luonnolliselta ja virkistävältä.

Olon Piristämö on fantastinen mielen ja kehon retriitti, jonka yksityiskohdat on mietitty aina kynttilöin valaistulta polulta avaraan eteistilaan ja itse tunnelmalliseen joogatilaan saakka.

Meillä on usein kamala nälkä aina siihen aikaan, kun pitäisi lähteä urheilemaan. Sitten sitä syömistä siirretään urheilun takia, huono olo ehtii tulla ja kun viimein syödään syödäänkin sitten aivan liikaa, eikä juuri muuhun pysty kuin katsomaan sitä Napakymppiä :)

Tässä on smoothie ohje, joka pitää jaksamisen yllä juuri tällaisissa tilanteissa ja maistuu hermeettiselle!

Chia-aloe-banaani-SMOOTHIE!
2 Banaania pilkottuna
kourallinen luumuja, joista on poistettu kivet
kourallinen viinirypäleitä
2 dl maustamatonta jogurttia
3 dl  sokeritonta NOBE aloe vera- juomaa
2 rkl chia-siemeniä
2 rkl cashew-pähkinöitä

Kaikki ainekset voi kaataa kerralla tehosekoittimeen. Pyöräytä sileäksi juotavaksi smoothieksi ja tarjoile ylväästi vaikka viinilaseista pillin kera. Tämä uppoaa koko perheelle ja antaa voimia arkeen:)

Au pair ja lätyt

Meillä on ollut nyt muutaman päivän au pair täällä kotona. Lapset ovat olleet innoissaan, mutta aivan harmitonta ei ole ollut. Au pair nimittäin piikitteli itseään milloin missäkin niin, että pelkäsin koko ajan lasten kajoavan piikkeihin ja ties mihin. Perheemme tavarat olivat niin ikään hukassa yhtenään jo alusta asti. Kommunikoinnissa oli paljolti ongelmia, jopa siinä mittakaavassa, että jouduttiin oikein ääneen puimaan kuka tämän talon emäntä taas olikaan.

Kyseinen kodinhengetär on siis minun 80- vuotias diabeetikko mummini.

Uskomattomalla reippaudella oli joka päivä  kaikkien sängyt pedattu, pyykit viikattu ja kilo voita kulutettu milloin mihinkin ruoanlaittoon :)

Mummi teki tirpoille lättyjä, jätti reseptin ja suut makeaksi!

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain!

 Joka kerta, kun mulla on synttärit lupaat ettet osta mitään, ei yllätyksiä ja ihan minimaalinen muistamis-budjetti jne. Joka kerta saan olan takaa pettyä. Kaiken olet hommannut, on lahjaa, kakkua, omaa aikaa ja lämpöä ja rakkautta ympärillä. Joka kerta suutun siitä kaikesta lopulta silmittömästi. Miksikö? Koska päähäni iskeytyy ajatus syyskuun lopusta, jolloin sinulla on syntymäpäivä ja minä en pysty keksimään tai toteuttamaan mitään yhtä kivaa vastalahjaksi. Mitä hienomman lahjan siis saan itse sitä kärttyisempi akka olen varmasti. Karmeaa. Sinä tiedät senkin ja kestät silti.

Me nähdään samaan suuntaan ja silloinkin kun ei nähdä, kinastelukin on parasta, koska tiedän, että tämä meidän rakkaus on pysyvää oli riidan aihe sitten mikä tahansa. Ei olla ikinä menty nukkumaan riidoissa ja siitä pidetään kiinni. Useasti sun päätön, turha ja mielenvikainen pedanttiutes saa mut aivan yli reunan, mutta samalla huomaan aina omat puutteeni ja niitä piisaa. Olet mun paras ystävä, lempeä rakastaja, ainut työkaveri ja paras isä meidän tirpoille. Päässäsi on alkanut kasvaa muutama harmaa karva ja olen niistäkin aivan innoissani! Mun silmissä olet päivä päivältä komeampi. Olet mun unelmieni täyttymys joka kantilta.

 Tape Valkonen sanoi jossain haastattelussa, että jos vaimo lihoo avioliiton aikana enemmän kuin viisi kiloa se on petos. No, sekin petos on sua kohdannut.

Tänään on siis sun syntymäpäivä. Aamulla sait meiltä paketin johon kuului: kaksi pipoa, neljä arpaa, aloe vera-juomaa, pieni sininen matto ja  lasten tekemä kortti. Matto on tarkoitettu makuuhuoneessa sun sängyn puolelle niin, että se lämmittäis jalkoja,  kun vääntäydyt sängystä ylös.
Tänään ajattelin tämän yrityksen toimarina sulkea ovet viideltä, sillä olen varannut meille kahdelle jotain jännittävää :) Varaudu avoimin mielin hikoilemaan, nauttimaan ja yllättymään. Emme ole aivan kahden, sillä mukana on myös kolmas henkilö..
Olen varannut meille seinä-jooga tunnin Olon piristämöllä! http://www.olonpiristamo.fi/
Hyvää syntymäpäivää rakas :)

Kamalia kanttarelleja ja turhanpäiväistä haikailua

Käytiin mökillä pyörähtämässä. Ajomatka meni hyvin, joskin takapenkillä tirpat tuijotti Oggya ja torakoita ja etupenkillä ajajalla oli lätkämatsi omalla puhelimen näytöllään ja minä selailin instagramia. Kysyin sitten ääneen, että onko meillä autopilotti täs autossa kun ei siihen ajamiseen ainakaan kukaan keskity. Mini-riita ja taas jatkettiin.

Mökillä odotti valtava lyhtyjen ja kynttilöiden meri, jonka vaari oli rakentanut valaisemaan sysipimeää syysyötä. Purettiin kamat, herkuteltiin juusto-hilloleivillä ja saunottiin.

Lauantai aamuna duunit jaettiin osaamisten mukaan, eli uurastamaan minä, mieheni ja vaari. Kanttarellimetsään mummo ja muksut. Muksut tosin painottivat etteivät aio syödä kanttarelleja, koska ne ovat kaikista kamalampia. Kiva.

 Välissä juotiin espressot hunajalla ja cantuccini-keksien kera.

 Löysin yhdeksän vuotta sitten otetun valokuvan minusta ja veljestäni. Katsoin kuvaa ja ajattelin, että julman epäreilua.Vuosien saatossa miehet vain saavat kaikkea lisää. Esimerkiksi hän on nykyään miehekkäämpi, aikuisempi, ja itsevarmempi. Minä taas olen menettänyt kaiken: tissit, hermot, sileän ja rypyttömän ihon..



Toisaalta olen esimerkiksi saanut anopin. Jep, anopin jota ilman minulla ei olisi ihon ja ryppyjen peittävää voidetta, ihanan miehen ja hölmöt lapset. Jiihaa elämä :)

Vene vedettiin maalle, trampoliini purettiin, turhat pienet puut ja pensaat kaadettiin ja maasto siivottiin syys-teloille.

Automatkalla kotiin, kuusivuotiaamme kysyi; "Onko todella niin, että talvi kestää pidemmän aikaa ja kesä jotain kuusi päivää?"

-"Siltähän se vaikuttaa, mutta nyt on aika ihana syksy. Nautitaan siitä."

Mummo ja muksutkin onnistuivat sienimetsällä, joten kun pääsimme kotiin kanttarellit muovautuivat piiraaksi.

Jostain syystä lapset on meillä hirvittävän sieni-vastaisia, joten valehtelin, että heidän sieni-lihapiiraassaan sienet ovatkin keitettyjä porkkananpalasia. Syötiin piiras kynttilänvalossa ja täydestä meni :) Lasten mielestä piiras oli ihan kamalan hyvää!

Sieni-lihapiirakka:

n. 400g Kanttarelleja, muutama tatti ja orakas

1 pilkottua fenkolia

2 kynttä valkosipulia

400 g jauhelihaa

provencen yrttejä

suolaa

3 dl kypsää riisiä

3 kananmunaa

180 g yrttituorejuustoa

2 rkl sinappia

2 pkt voitaikinalevyjä

Pilko sienet ja paista niitä ilman rasvaa pannulla, niin että ylimääräiset vedet haihtuu. Heitä pilkotut fenkolit ja ruokalusikallinen voita joukkoon. Pyörittele tovi pannulla ja siirrä toiseen astiaan. Paista jauheliha ja mausta se yrteillä ja suolalla. Yhdistä sienet, fenkolit, jauheliha ja riisit. Sekoita munat, tuorejuusto ja sinappi keskenään ja kaada seos täytteeseen. Kauli puolet voitaikina levyistä yhtenäiseksi levyksi uuninpellille ja kaada täyte sen päälle tasaisesti. Kauli jäljelle jääneet voitaikinalevyt kanneksi piiraan päälle. Painele haarukalla reikiä piiraaseen ja sivele keltuaisella.

Paista uunissa  180 astetta noin 35-40 minuuttia.

Ihanaa syksyä ihmiset :)

Chia-siemenet ja fenkoli

Chia-siemeniä hehkutetaan kaikkialla. Siemenet ovat todella superfoodia ja minikoossa olevia terveyspommeja. Chia-siemenissä on esimerkiksi superterveellisiä omega-3 rasvahappoja, kuitua, proteiinia, antioksidantteja ja kalsiumia.

Marinoitu fenkoli

1 dl hunaja-omenaviinietikkaa

1 tl suolaa

3 tähtianista

2 tl chia-siemeniä

2dl fariinisokeria

2 fenkolia

Laita kaikki ainekset paitsi fenkolit ja chia pieneen kattilaan. Lämmitä seosta niin, että sokeri sulaa. Lisää sitten pilkotut fenkolit ja pyörittele kauhalla niin, että marinadi tavoittaa kaikki palaset. Ihan loppuvaiheessa laita chia-siemenet joukkoon ja kaada koko lisuke kippoon, jossa se voi jäähtyä.



Tällainen lisuke sopisi mainiosti vaikka paistetun kuhan kanssa. Mukavan suolainen dijon-perunamuusi kylkeen ja rapeita punajuurisipsejä..muutama pursotus piparjuurimajoneesia ja masterpiece olisi lautasella :)

Meillä fenkoli-lisuke oli arkisen ja yli-suolaisen makaronilaatikon kyljessä..säästölinja tällä kertaa ;)

Päätettiin kuukausi sitten rahoittaa kummilapsi SOS-lapsikylästä. Kerrottiin ajatuksesta silloin omille muksuille ja reaktiot olivat seuraavat: kahdeksanvuotiaamme kysyi vakavana: "miksi ihmeessä?" ja kuusivuotias sanoi jyrkän "EI VARMASTI."

Kahdeksanvuotiaamme ymmärsi kyllä jutun, sitten selittelyn jälkeen, mutta kuusivuotiaamme ajatteli menettävänsä oman paikkansa tässä perheessä, eikä keskustelussa edetty. Jätettiin ajatus muhimaan muksujen päähän.

Nyt kun lopulliset paperit nepalilaisen kummityttömme tiedoista tulivat valokuvan kera, asia hahmottui itsellekin jotenkin paremmin. Esimerkiksi se, ettemme suinkaan ole ainoita "kummivanhempia" tällekään tytölle, vaan varman elämisen SOS-lapsikylässä mahdollistaa useamman kummivanhemman tekemät rahoittamiset. Jokatapauksessa raha tavoittaa jollain tavalla myös nepalilaisen 12-vuotiaan tyttömme. Siihen ainakin itse uskon. Tottakai suuri osa rahoista kuluu jo matkan varrelle ja välikäsiin.



Itse naisena järkeilin päätöstämme ryhtyä kummivanhemmiksi niin, että jos olen saanut mennä naimisiin juuri tuon valitsemani Hinttalan kanssa, saan tehdä työtä josta tykkään, minulla on tietokone jolla kirjoitella turhanpäiväisiä blogeja chia-siementen terveysvaikutuksista ja kännykkä jolla postailla ruokakuvia, asiat on varmuudella paremmin kuin useammalla muulla tässä maailmassa.

Vanhempana ajattelen, että nepalilaisen kummitytön lähettämät kirjeet tai hänestä puhuminen saattaa auttaa omia muksujani kasvamaan vähän paremmiksi maailmankansalaisiksi. Nähtäväksi jää. Epätoivoiselta tällä hetkellä vaikuttaa.

Valloittava Galipette!

Aivan fantastinen siideri nimeltään Galipette ilostutti jo ulkonäöllään, joka on varsin käteensopivassa ja vanhan malliseen pulloon pullotettu. Tämä siideri on ehdottomasti omenasiidereiden aatelia! Maku on rehellisen omenan ja vienon maltillisen naurunpyrähdyksen yhdistelmä. Varsinkin pullosta nautittuna sen voi silmät kiinni kuvitella nauttivansa jollain aurinkoisella ranskalaisella kujalla kesän ollessa vasta aavistus ilmassa.



Vahva suositus tähän Bretagnelaiseen :)

Lähdettiin tänään aarteenmetsästyskeikalle Hyvinkäälle, jossa vanha herrasmies oli kutsunut meidät tekemään kauppoja hänen edesmenneen äitinsä vintin aarteista ja koska meidän kloppi oli lenssussa, hoitajaksi hälyytettiin anoppi. Sovittiin, ettei liioin aamusella soitella, että saamme keskittyä herran kanssa kaupankäyntiin ja huonekalujen kantelemiseen.

Anoppi saapui odotetusti kahdeksalta. Ensin hän ihmetteli miten meillä oli niin siistiä. Kiristelin hampaitani ja ihmettelin päänsisällä miksi sävy anopin äänessä oli niin yllättynyt. Sitten anoppi tallusti olohuoneeseen ja totesi meidän siirtäneen pianon toiseen huoneeseen. Mieheni vastasi, että piano oli ollut nykyisellä paikallaan jo puolitoista vuotta.

Juuri, kun olimme kantamassa tätä ihanuutta alas hyvin jyrkkiä vintti-rappusia pitkin Hyvinkäällä anoppi soittaa.



A=Anoppi

M=Minä

A: -"Kuule missä teillä on sateenvarjot?"

M: -"Just nyt hiukka paha hetki.. en tiedä..ei ehkä ole.."

A: -"Siis miten niin ei ole? Täytyyhän teillä olla sateenvarjo!"

M: -"No en tiedä.. jos on sateenvarjo, kait se eteisessä jossain on! Minne teidän nyt sieltä pitää lähteä?"

A: -" No eihän teillä ole mitään ruokaakaan täällä! Meidän pitää nyt mennä ostoksille, naurettava näky tuo teidän jääkaappi!"

M: -"Asia selvä."

Pääsimme viimein takaisin Rajamäen Aarteeseen ja puhdistelin pölyn seasta näitä pullo-parkoja, kun puhelin jälleen soi.



M: -"No? Mikäs meininki?

A: -"Kauheeta, kun nää teidän lakanat on ryppyisiä!"

M: -"Anna meidän lakanoiden olla siellä, ne on ihan hyvät."

A:-" Eikä ole!! Ei meidän Antti näin ryppyisissä lakanoissa nuku! "

M: -"No kuule, naimisissa ollaan oltu nyt yli seitsemän vuotta. Hyvin on nukkunut."

A: -" Kyllä teillä pitäis olla mankeli. Antti kyllä haluaa mankeloidut lakanat."

M: -"Voi olla, että haluaa..vaan eipä taida saada."

A: -"On se meidän Antti aina ollut sellainen mankeloitujen lakanoiden ystävä. Sellaiseksi olen opettanut."

M: -" Tai pilannut. "

A: -" Heh, niin.. no hei taas."



Yritettiin nakuttaa Rajamäen Aarteen verkkokauppaa tietokoneelle, kun anoppi pinkaisi myymälämme ovesta sisälle kloppimme kanssa.

A: -"No niin, lähden nyt sitten. Lapset söivät sitten äsken. Kauheesti ne söi. Ei taida olla ihan itsestään selvyys nuo ruoka-ajat teidän perheessä? Kyllä sen huomaa."

M: -"No, hyvä että söivät."

A: -" Juu, no minä menen nyt..pitäiskö teidän myydäkin jotakin? Jotenkin vaikuttaais, että vaan ostatte ettekä saa myytyä mitään?"

M: -"Niin. Sitähän me yritetään..kiitos kun olit lasten kanssa..hei taas."

Tunnin jälkeen lähdettyään anoppi soitti jälleen.

A: -"No minä tässä, piti vaan vielä sanoa, että on se teidän kloppi jo niin omatoiminen ja reipas!"

M: -"Niin on! Kyllä se on paljon skarpannu."

A: -" Nii ja oli mulla vielä sellanen, että yritin löytää sulta naamarasvaa, mutta kauhee epäjärjestys niissä sun vessan vetareissa..sieltä mitään löytäny. Että jos näyttää vähän pengotulta, niin sitä yritin etsiä."

M: -"Jahas..aivan."

Päätin juoda päivän päätteeksi hyvän siiderin.