Tässä pitsassa erikoista oli se, että pohjassa käytettiin seosta, joka koostui Rajamäen balsamicosta ja ketsupista ja pitsan päälle basilikan sijasta leikattiin monta kourallista lipstikkaa. Syy ei ollut erikoisuuksien tavoittelu, vaan jääkaapin ammottava tyhjyys ja helvetillinen laiskuus.
[gallery ids="4886,4885,4883,4884,4881" type="rectangular"]
Lopputulos oli mainio :) Lipstikan maku on ihana, ja balsamicon hapokkuus oli huippu pitsan pohjassa oleva ylläri. Suosittelen kokeilemaan :)
Meidän koira on huippu. Koiraksi ;) Luotettava muksujen kanssa, rauhallinen ja kaunis ruskea labradorinnoutaja. Kesällä helppo ja määrätietoinen mökkipihojen vaeltelija. Talvi kuukausina anoppi mielellään sysääkin Niilan takaisin tänne meille. Hävytön syömään se on. Nirsoksi ei voida kutsua. Tästä esimerkkinä tapaus tältä kesältä, jolloin Niila popsi erään mökkinaapurin tena-vaipparoskiksen sisältöineen :(
Kaikki Niilan mainiot ominaisuudet huomasi myös anoppikin heti kärkeen, kun piski meille aikoinaan tuli. Sitten anoppi pölli sen. Tyynen viileästi ilmoitti, että Niila viihtyy hänen kanssaan paremmin ja on silminnähden onnellisempi.
Anoppi on sellainen kaiken tietävä ja osaava rautainen emohahmo. Rolls Royce, joka vetää maastossa kuin maastossa tyylikkäästi, vaikka on helvetilliset kilometrit alla. Mieheni puhelimessa hän on merkitty nimellä "kaikkitietävä".
[gallery ids="4888,4890,4889" type="rectangular"]
Pitsan valmistumista odotellessa tuli anopilta puhelu. Niila oli käynyt naapurissa popsimassa pöydällä makoilevan sisäfileen. Naapuri oli ilmeisen käärmeissään ja luultavasti nälissään. Tämän lisäksi luova tyttäremme oli jälleen harjoitellut keksimiään esityksiä loppumattomalla pieteetillä. Anoppi oli loppu ja kiihtymyksestä oli ymmärrettävissä, että oli toivoa saada takaisin sekä koira, että tytär.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti