Roskaruokaa. Ollakko vai ei?

Nyt on nähty parinpäivän sisään lasten kanssa taitolentonäytökset Kaivopuistossa, ja Linnanmäen vempaimet ja viritykset. Molemmissa viihdyttiin, ällistyttiin ja myös syötiin. Molempien paikkojen pääasiallisen ruokakategoria asettuu ehkä sinne roskaruoka sektioon. Jos ei se ole gratinoitu juustolla, täytetty juustolla tai uppopaistettu sitä ei listalta löydä. Mutta mitä sitten? Miksi se on niin kamalaa?

[gallery ids="4123,4122,4120,4125,4121" type="rectangular"]

Taitolentonäytöksessä maisteltiin churrot ja kevätkääryleet. Churro mestassa satuin kuulemaan pariskunnan keskustelun, jossa nainen räpätti churrojen hiilihydraateista miehelle. Kumpikin oli normaalipainoisia ja terveenoloisia ihmisiä, joten ihmettelin. Ihmettelin sitä, että asiaa piti ääneen puida ja sitä, että miksi he olivat ostaneet churrot alkujaan jos siitä piti itseään vihtoa? Olis kotonaan syömässä kurkkua, ajattelin.

Lintsillä vessassa oli timmissä kunnossa viisvuotiaan tytön äiti. Tyttö ulisi pizzalle menoa ja äiti selitti siinä kuinka täällä on niin kamalan epäterveellisiä ruokia, että lähdetään kohta kotiin ja syodään siellä. Mietin siitäkin keskustelusta, että noinko tosiaan? Harva meistä jokapäivä lintsille pääsee, että onko siinä kohtaa ikimuistoiselta reissulta vietävä ne sokeriset muistot hattaroista ja lakupötköistä?

Kohtuus on niin vieras sana monelle. Itselle myös. Alituista kamppailuahan se on taistella jokapäivä suklaanhimojaan vastaan. Aina välillä en taistele :) Kun liikkuu ja urheilee riittävästi, syömänsä kuluttaa. Se balanssi siinä vaan on niin helkkarin vaikea pitää. Lintsipäivän päätyttyä oltiin mittarin mukaan kävelty vähän yli seitsemän kilometria ja yllätyttiin kyllä siitäkin. Lapset ei nimittäin valittaneet väsymystään missään kohdin :)

[gallery ids="4124,4131,4126" type="rectangular"]

Caesar-salaatti pekonilla on monesti paljon epäterveellisempi kaloripommi kuin tavallinen hodari ketsupilla.

Muisteltiin aikaa ravintoloitsijoina ja sitä riemua minkä oman ammatillisen osaamisensa näyttäminen jonkun hummeririsoton tai valkoviinisinisimpukoiden pyöräyttäminen antoi. Kaikki ne vuosien uhraukset työssä, harjoitteluissa, ulkomailla työskentelyt ja itseopiskelut. Taidolla, rakkaudella ja pieteetillä tehdyt annokset, joiden kate ei mitenkään tuonut rahallisesti takaisin sitä taide-elämystä, jonka halusi asiakkaalle antaa. Asiakkaat antoivat vuolaita kehuja, ja kokkeina kun ollaan aika itserakasta sakkia, se riitti. Meille sanottiin, että miten hienoa että tehdään "oikeaa ruokaa", "hienostunutta ruokaa".  Siltikään ei noina simpukka-päivinä liikaa asiakkaita ollut vaikka aina yleensä kaikki myytiin mitä oli.

Sitten kun päivän listalle laitettiin burgeri tai hodari, oli jono ovelta moni kymmenmetrinen. Siellä jonossa ne oli kuitenkin kaikki. Myös ne jotka söivät simpukoita ja olivat ollakseen ;)

Nyt olen huomannut trendin tai ruoka-ilmiön jonka sisin on ilmeisesti tehdä joistakin roskaruoan messiaista hyväksyttävämpiä ja terveellisempiä pienoisella tuunauksella.

Esimerkki 1.

Hodarit ovat saaneet sisälleen tuoresalsaa nakin vierelle ja päälle on pätkäisty korianterisilppua.

-Hyvää, kaunista ja maistuvaa.Terveellisempää? Tokkopa, nakki on luultavammin hieman suolaisempi chorizo ja "valkosipulimajoneesi vaan sopii sinne niin hyvin!"

Esimerkki 2.

Pitsat joiden päälle on laitettu kourallinen rucolaa ja mansikoita.

-Kaunista, trendikästä ja maistuvaa. Vaikkakin rucola ja mansikat eivät ole pahaksi, niin ruoan määrä lautasella lisääntyi, pirskoteltiin vähän extra öljyä, suolaa ja balsamicoa huomasitko?

Esimerkki 3.

Burgerit joiden välissä on kasviksista, soijasta tai nyhtökaurasta tehty pihvi.

-Majoneesit eivät hävinneet minnekään vaan niiden määrää ehkä jopa lisättiin, ettei kasvispihvi vaan vaikuttaisi kuivalta.

[gallery ids="4129,4127" type="rectangular"]

Miten se on niin valtava rikos heittäytyä syömään välillä myös roskaruokaa? Miksi siitä pitää valehdella tai keksiä tekosyitä, kun lähes kaikki kuitenkin herkkuihin ajoittain sortuvat. Ennen kaikkea, jos me kaikki kutsumme "roskaruokaa herkuksi se tekee asiasta älyttömän vaikeata opettaa lapsilleenkaan, että onko se pahaa vai hyvää. En taida tietää itsekään.

Suuntaan nyt jääkaapille, siellä on nimittäin Daim, jonka lapsilta piilotin :)