Lapseni tuli koulusta ja hujautti valehtelematta yhden sivun matematiikan tehtäviään alle viidessätoista sekunnissa valmiiksi, jonka jälkeen tarkastin ne ja totesin niiden olevan päin kuusta. Tyttäreni sanoi puolustuksekseen, ettei naapurin Minka saa ikinä tehtäviään oikein ja useimmiten jättää ne tyystin tekemättä. Äitinä mun siis oletettiin olevan iloinen edes tästä pieleen menneestä sekuntien yrityksestä. Joitakin hetkiä myöhemmin kiljuin anopille puhelimeen, jonka soiton syy luultavasti oli vain vilpitön huolehtiminen meidän elämästä. Jälkeenpäin huomasin pahoittelun olevan riivatun vaikeaa, lähinnä typerää sepustusta siitä, miten mun huudossa oli ollut taustalla väsymystä ja ihan omaa itseinhoa. Lieventäviä asianhaaroja, jotka hetkellisesti oikeutti mun riehumiseni.
Lapset halusivat ruoaksi makaroonilaatikkoa ja aikuiset thaimaalaista tulista kanakeittoa. Kompromissia harkittuani mieheni muistutti kompromissista, jonka teimme koiraa hankittaessa. Hän ei halunnut koiraa, minä halusin. Teimme kompromissin ja nyt meillä on koira.
Valmistin siis tulisen kanakeiton. Lieventävinä asianhaaroina keiton kanssa oli tarjolla tortilla sipsejä ja ranskankermaa. Tämä on ihana keitto, jonka maussa yritetään tavoitella thaimaassa useasti syömäämme Tom Kha Gai- keittoa. Keiton paksuntaminen maizenalla ja värvääminen kastikkeeksi, ei ole sekään huono vaihtoehto, jos kyytipoikana on keitettyä riisiä :)
Tulinen kanakeitto
maustamatonta kananrintaa paloina n 200g
2 keltasipulia kuutioituna
1 kokonainen solo valkosipuli
4 limetin lehteä
1 punainen paprika kuutioituna
garam masalaa
3 rkl currya
suolaa
ananasmurskaa n.150g
tuoretta inkivääriä hienonnettuna n. 30g
1 rkl kuivattua chiliä
1 1/2 l kasvislientä
4 dl kookoskermaa
hienonnettua korianteria
Aloita keiton valmistus paistamalla kattilassa kanat ja sipulit. Mausta, lisää kanaliemi ja anna kiehahtaa. Lisää kookoskerma, paprika ja silputtu korianteri vasta loppumetreillä, koska kookoskerma ei kestä kovasti keittämistä, paprikassa on hyvä säilyttää rapeutta ja korianteri tummuu. Tämä on keittojen keitto!
Olen 37 vuotta nuori, kokki, yrittäjä, aarteenetsijä, äiti, vaimo ja nyt siis myös blogisti 😉 Kaikki nuo yllämainitut ovat muokanneet minusta sen mitä nyt olen. Kyyninen, itsekeskeinen, väsynyt, tarkkanäköinen ja hauska aina väärällä hetkellä. Tämä on blogi missä kerron asiat kuten ne itse näen, liittyen elämän kaikkiin alueisiin, mutta lähinnä kuitenkin ruokaan. Olen suomalainen parhaassa iässä ja aikamoinen pastanjauhaja 😉 Tervetuloa 🙂
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Meidän lapset haluaisivat järjestää juhlia joka viikko. Halloween juhlien järjestäminen ei välttämättä tarkoita hintavien kurpitsojen, mu...
-
Mistä näitä lapsia tulee? Näitä lapsia jotka kirkkainsilmin sanoo mulle viettävänsä lakto-ovo-vegaanista viikonloppua ja samalla ohimen...
-
Peura on hiivatin kallista ostaa, onneksi mulla on kuitenkin anoppi, jolta peuran sisäpaistin sain. Sisäpaisti Laita sisäpaisti (no...
Ehkä paras kompromissi josta milloinkaan olen kuullut ;)
VastaaPoista