"Mun muna ei o tarpeeks löysä!"

Kun itse muuttuu, muutkin muuttuu ja väistämättä ne ihmissuhteetkin muuttuu. Joidenkin lähimpiensä vuoksi tekisi mitä tahansa, toisten ehkä vain voivottelisi. Mutta se on varmaa, ettei itse ole se kaikkein tärkein enään.

Keski-ikäistymistä, äitiyttä ja tylsistymistä. Sortuu itkeskelemään vanhojen hyvien aikojen perään jolloin mäet oli aina ylämäkiä, vastaukset aina mustavalkoisia ja itsellä horjahtamaton oikeassaolemisen armolahja ;)



Mun poikani on harvinaisen vaikea ja tyytymätön vesseli suurimmaksi osaksi. Se on miehen alku, joka syö mielellään hyvin raakoja kananmunia soijakastikkeella eikä sillä ole hajuakaan siitä, miten onnekas pirulainen se on voidessaan sellaisia vaatia.

Huvittavaa, että kaukaiset mieheni sukulaiset maailman toisella puolen aikovat jatkaa juttujeni parissa huolimatta kielen- ja nimenvaihdosta, google translatorin avulla. Kiitos siitä ja kaikista ihanista palautteista :)

Iltapalaksi keitin munia ja repäisin otsikon niiden epäsuosiosta.