Ota yhteyttä, niin me rakennetaan sulle talo...avocadosta ;)

Yritetään mieheni kanssa saada rakennettua väliseinää lastenhuoneeseen. Mitataan kipsilevyä ja tukipuita. Leikataan, kannetaan, hikoillaan ja kiroillaan. Kolmenkymmenen kilon kipsilevy repäisee tapettia mennessään kantaessamme sitä rappusia yläkertaan. Kiroillaan lisää ja asetellaan sitä paikoilleen. Huomataan, että vaikka mittaukset olisivat olleet oikeat talomme seinät ja katto ovat vinossa. Mietitään talon polttamista ja aloitetaan mittaukset alusta.

Tuntuu, että rakentaminen se vasta on pirun hankalaa. Että onko kaikki talonrakentajat ihan hajalla ja kaikki menee niilläkin usein päin helvettiä? Uskoteltiin itsellemme, että voihan olla, että ne ei sitten onnistu safkan teossa ainakaan. Että kun joku talonrakentaja tekee metsuri-vaimonsa kanssa mureketta niin tilanne eskaloituu ihan varmasti niilläkin siihen, että uhkaillaan lyödä toista haarukalla polveen kun ei kypsyydet natsaa...

Tokkopa kumminkaan niin on. Ruoanlaittaminen on verrattain helppoa. Tämä "aamiaiskuva" jonka laitoin instaan sai osakseen paljon ihailua ja jopa resepti uteluja. Hieman huvittaa, koska juurikin tämä lautasellinen ei vaadi mitään osaamista. Kun komponentit on vain aseteltu kivasti saattaa se näyttääkin varsinaisen neron työltä!

Lautasen raidat: öljyä ja balsamicosiirappia

1 avocado josta toinen puolikas leikattuna paistetun kananmunan alla

uunissa rapeaksi paahdettua pekonia

mustaapippuria

suolaa

muutama hassu basilikanlehti

Hyvää viikonalkua kaikille :)

Tervetuloa ja anteeksi niin kauhiasti ;)

Suomalainen toimii juuri niin, että kun on sovittu kyläilystä tuttavien luona jo päiviä sitten, niin ovella pahoitellaan isäntäperheen taholta, että kun on niin epäsiistiä ja pöytään saavuttaessa sanotaan ettei ole juuri mitään tarjollakaan. Useimmitenhan on todellisuudessa pesty  ja imuroitu niin perhanasti, että eteisessä nenäkarvat kihartuu tolun ja valkaisuaineen haju-yhdistelmästä ,ja keittiöön on katettu mustikkapiirakkaa servetit kyljessä sävy sävyyn.

Eihän kenenkään kuka elää, koti ole moitteeton ja kuuluuhan jonkun tortun tarjoaminen olennaisesti siihen vieraan kotiin kutsumisen agendaan. Tykkään pappilanhätävaroista jotka antaa tekijälleen mahdollisuuden ruopaista vähän kaikkea kaapista löytyvää somasti lasiin ja tarjolle. En yritäkään väittää, että emmeet löytyvät kaikkien kaapista, (meidän jääkaapissa on usein vain valo) mutta ei tarvitse ainakaan reseptien kanssa pelleillä!

Homman nimi on erilaisten rakenteiden ja makujen yhteensovittaminen niin, että lopputulos näyttää viskatulta vaikka taustalla olisikin enemmän ajatusta.



Nämä P.H:t sisälsivät (pohjalta ylöspäin):

pähkinäjogurttia

anopin mustikoista keitettyä hilloa, joka on maustettu vaniljalla

kaurakeksi murskaa

mansikoita

kaurakeksi murskaa

kermavaahdon, ranskankerman ja tomusokerin yhdistelmää

mansikkaa

marianne-murskaa

Hyvää rasisminvastaista viikkoa!

Kuuntelin Yle x:ää jossa käytiin keskustelua hesarin jutusta, jossa suomalaistyttö matkusti yksin maailmalla. Juontajat kummastelivat sitä, että hesari oli aiheesta tehnyt jutun, vaikkei heidän mielestään asiasta olisi kaiketi juttua pitänyt vääntää.

Nimenomaisesti miesjuontaja päästi suustaan kuinka hän on itse matkustanut paljon yksin maailmalla, eikä ymmärtänyt aihetta siksi lainkaan. Helsingin Sanomat tunnetusti kirjoittaa ilmiöistä ja sellainen tämäkin kyllä mun silmissä on. Ilmiöhän se nimenomaan on, että maailmalla liikkuminen on määrätylle väestöryhmälle riskaabelia hommaa. Näin rasismin vastaisena viikkona on nimenomaan todettava naisen rotuna olevan se uhatuinta laatua maastossa liikkuva otus. Ryhävalas saattaa hyvinkin selviytyä elossa tästä elämästä, mutta naisen mahdollisuudet selviytyä tulematta alistetuksi, hyväksikäytetyksi tai raiskatuksi ovat pienemmät. Naisten, matkustamisen ja ryhävalaiden puolesta-Tubettini.

Parsa aika on käsillä. Tehtiin näitä "nakkipiiloja" jotka osoittautuivat myös olevan lasten makuun. Keitin parsoja ensin hieman ennenkuin kietaisin ne taikina-pekoni takkeihin ja paistoin uunissa. Super- keltainen pirskoteltu öljy on suomalaista IMMI-luomu rypsiöljyä. Edellisen blogin kastikkeet sopivat mainiosti kylkeen. Tämä ruoka ei syrji ketään :)

[gallery ids="2444,2443" type="rectangular"]

Y`all, viikonloppuna soosit ja nakit silmille!!

Mulla on mahtava olo. Tiedän kuka olen ja suunnilleen minne olen menossa. Oma vartalo ja pään sisus melkein balanssissa. Näitä mä mietin, kun astelin eilen tunnilta kuntosalin pukkariin. Sitten kuulin ekaa kertaa jonkun sanovan  (lähes) suomeksi kaverilleen "Y`all, elämä on  paskaa ja sit sä kuolet!". Tiukka nollaus siihen mun fiilikseen, mutta lauseen tömäytti ilmoille alle parikymppinen nuori neiti ja jotenkin sain pian hyvän olon takaisin. Se, että tuntee riemua olostaan vaikka tietää alamäen alkaneen on silti tuhat kertaa parempi, kuin se, että suurimmat taistelut olis vielä edessä. Elämäni kevät.



Tein mahtavat perjantai pöperöt perheelle ja kehoitan muitakin panostamaan herkutteluun sillä, life is shit and then you´ll die ;) Fantastista viikonloppua!

[gallery ids="2399,2402,2401" type="rectangular"]

Salaatissa soosin lisäksi: romainea, kiinankaalia, pekonia ja parmesania. Silmän ruokaa..

Caesar kastike ilman anjovista ja helpolla:

1 dl sitruunamehua

100g  raastettua parmesania

mustaapippuria

2 rkl tomusokeria

1,5 dl majoneesia

Yyber soosi ( chorizolle, bratwursteille tai muille maggaroille):

2 rkl currya

3 rkl karkeata dijonia

1 kynsi valkosipulia

2 rkl tomusokeria

1 /2 dl appelsiinimehua

1,5 dl majoneesia

 

"Mun muna ei o tarpeeks löysä!"

Kun itse muuttuu, muutkin muuttuu ja väistämättä ne ihmissuhteetkin muuttuu. Joidenkin lähimpiensä vuoksi tekisi mitä tahansa, toisten ehkä vain voivottelisi. Mutta se on varmaa, ettei itse ole se kaikkein tärkein enään.

Keski-ikäistymistä, äitiyttä ja tylsistymistä. Sortuu itkeskelemään vanhojen hyvien aikojen perään jolloin mäet oli aina ylämäkiä, vastaukset aina mustavalkoisia ja itsellä horjahtamaton oikeassaolemisen armolahja ;)



Mun poikani on harvinaisen vaikea ja tyytymätön vesseli suurimmaksi osaksi. Se on miehen alku, joka syö mielellään hyvin raakoja kananmunia soijakastikkeella eikä sillä ole hajuakaan siitä, miten onnekas pirulainen se on voidessaan sellaisia vaatia.

Huvittavaa, että kaukaiset mieheni sukulaiset maailman toisella puolen aikovat jatkaa juttujeni parissa huolimatta kielen- ja nimenvaihdosta, google translatorin avulla. Kiitos siitä ja kaikista ihanista palautteista :)

Iltapalaksi keitin munia ja repäisin otsikon niiden epäsuosiosta.

Kuha on kalaa ;)

Katselin suomalaista kokkausohjelmaa, jossa tunnettu mesu puhui kuhan puolesta. Pointtina oli, kuinka suomalaisten perheenäitien pitäisi alkaa ostamaan kuhaa arkipäivän ruokailuihin sen jauhelihan tilalle. Helkkarin hyvä kalahan se kuha on, siitä en lähde väittelemään, mutta josko arkilounas perheenkesken hoituisi jollain huokeammalla? Tarkoitan vain, että äitejä syyllistetään joka välissä vääristä valinnoista, kun aletaan puhua kotiruoasta. Miten kuha, joka parhaimmillaan on 25€/kg voisi olla kenenkään valinta kotipöytään kovin kevein perustein? Siinä pitää olla helvetin raskas lompakko.

Ihmisiä pitäisi valistaa tekemään ravintorikkaita kasvis- ja kalaruokia, ohjata tekemään kevyempiä valintoja ja himmaamaan lihan syöntiä. Jos lähtisin puhumaan jonkun fisun puolesta olisi se silakka. Mainio kala perheelle kokatessa, ravintoarvot kohdillaan ja hintakaan ei pyörrytä :)

Jauheliha on monikäyttöinen perus-mokko, johon aika moni tukeutuu perhe pöperöissä. Niin mekin eilen teimme. Oman jujuni jauhis-pasta settiin tein kuivattamalla kirsikkatomaatteja uunissa. Kun niiden leikattu pinta hieman pulpahtaa kuumuuttaan upotan ne seokseen jossa on puolet balsamicoa, puolet öljyä, valkosipulia, mustapippuria ja merisuolaa. Suu tuntuma on fantastinen, purskahtava piriste perinteisen jauhelihakastikkeen kanssa tarjoiltuna :)

[gallery ids="2289,2286,2285" type="rectangular"]

RED...wine, beets and velvet :)

We spend a perfect sunday with my brother and his lovely wifey at Hämeenlinna. Our screaming kids, two dogs and cold weather at Aulanko are all the ingredients to feel hungry, tired and happy.

With right people you feel great even you don't say anything. With right people there's just whole lot of understanding and same things that make you laugh. Seriously good times.

[gallery ids="2237,2236,2235,2228,2234" type="rectangular"]

We prepared a meatstew. Besides meat, ingredients were: redwine, red beets, carrots, haricots, red onions, garlic, grounded koffee beans, honey, salt, pepper, rosemary, oregano and coke. In the oven stew was about 6 hours/ 125C  Taste of it? Devine.



For the dessert was my version of red velvet cake. In my mind red velvet-cake is kind of like carrot cake that looks like its in love.. My version means that I don't have recipe for it. Pure luck that it was a magnificent succée :)