Tulevien eskarilaisten vanhemmat :)
Lasten loma alkoi. Kysyn vaan, että mihin ne lapset nyt voi sitten laittaa? Molemmilla isovanhemmilla on isovanhemmuus vielä hakusessa. Kavereiden kanssa viillätetään Chisun konserteissa ja teatteri-riennoissa. Suunnittelevat illanistujaisiaan ja niissä tarjottavia viininlehtikääryleitään eivätkä kudo villasukkia niinkuin normaalit kuuskymppiset. Mitä jumalauta? Ei mun nuoruudessa. Sillon oli mummot ja vaarit. Oli nakkikastiketta ja perjantaisin pullaa. Jos jotain ne joskus teki, oli se ristikkoa tai halkoja. Jos ne jonnekin meni, se oli verkoille ei verkkoon.
Kuopukseni aloittaa syksyllä eskarin ja siitä on virinnyt jo joitakin kysymyksiä, joihin ollaan vastattu lähinnä, että kaikki selviää syksyllä. Että turha panikoida tuntematonta. Tulevien eskarien vanhempien illassa koin eilen käänteisen elämyksen. Omassa mielessä juurikin ikäloput vanhukset ovat niitä, joiden näkee "nauttivan" päivästään rupattelemalla joutavia kaupan kassalla, kun kaikilla takana jonossa on saatanallinen kiire. Eilen tuolla eskarien vanhempainillassa osaset olivat vaihtuneet. Kun oltiin yhdessä kärsitty jo yli tunnin verran eskariopettajien loputonta itsekehun ja pätemisen luentaa, hämmästelty sitä, miten villiä ja teknologia-täyteistä oppimista tenavat pääsevät kokemaan aloin olla ainakin itse valmis. Sitten ne pässinpäät kysäisevät kolmekymmenpäiseltä yleisöltään onko jollain vielä jotain kysyttävää. Virhe!!! Kuin tyhjästä ilmestyy niitä äitien käsiä huitomaan ilmaa, kun on niin pirusti kysyttävää. Miten voi olla? Että, mites jos meidän Riku-Petteri pahastuu kun tullaan sitä hakemaan jo puolilta päivin? Että mites näissä tilanteissa? Entäs miten kun meidän poika on Nico C:llä että miten opetatte sen muille lapsille? Kun meidän Nico pahastuu jos nimeä ei äännetä oikein. Jos omassa mielessään ihan todella läpi kävisi sen kysymyksen ensin itse, että onko tähän todella nyt pakko uhrata meidän kaikkien aikaa?
Hyvät ikätoverit, naapurit ja äidit. Otetaan nyt iisisti. Kyllä kaikki syksyllä sitten selviää. Kysymys on ainoastaan siitä, miten tästä selvitään syksyyn ;)
[gallery ids="3885,3884,3883,3881" type="rectangular"]
Kalorit kasassa syksyyn asti-vohvelit:
3 banaania
3 dl maitoa
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja (gluteiiniton jauhoseos käy hyvin myös!)
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhoa
3 kpl kanelikeksejä (bastogne) murustettuna tai gluteiinittomat cola keksit
voita paistamiseen
Tirvaisin tehosekoittimessa banaanit, maidon ja munat sekaisin. Kaadoin laakeampaan muovikippoon, jossa yhdistin taikinaan jauhot, nostatusaineet ja keksimurut. Paistoin ja tarjoilin vaniljarahkan, mansikoiden ja vaahterasiirapin kera :)
Kuopukseni aloittaa syksyllä eskarin ja siitä on virinnyt jo joitakin kysymyksiä, joihin ollaan vastattu lähinnä, että kaikki selviää syksyllä. Että turha panikoida tuntematonta. Tulevien eskarien vanhempien illassa koin eilen käänteisen elämyksen. Omassa mielessä juurikin ikäloput vanhukset ovat niitä, joiden näkee "nauttivan" päivästään rupattelemalla joutavia kaupan kassalla, kun kaikilla takana jonossa on saatanallinen kiire. Eilen tuolla eskarien vanhempainillassa osaset olivat vaihtuneet. Kun oltiin yhdessä kärsitty jo yli tunnin verran eskariopettajien loputonta itsekehun ja pätemisen luentaa, hämmästelty sitä, miten villiä ja teknologia-täyteistä oppimista tenavat pääsevät kokemaan aloin olla ainakin itse valmis. Sitten ne pässinpäät kysäisevät kolmekymmenpäiseltä yleisöltään onko jollain vielä jotain kysyttävää. Virhe!!! Kuin tyhjästä ilmestyy niitä äitien käsiä huitomaan ilmaa, kun on niin pirusti kysyttävää. Miten voi olla? Että, mites jos meidän Riku-Petteri pahastuu kun tullaan sitä hakemaan jo puolilta päivin? Että mites näissä tilanteissa? Entäs miten kun meidän poika on Nico C:llä että miten opetatte sen muille lapsille? Kun meidän Nico pahastuu jos nimeä ei äännetä oikein. Jos omassa mielessään ihan todella läpi kävisi sen kysymyksen ensin itse, että onko tähän todella nyt pakko uhrata meidän kaikkien aikaa?
Hyvät ikätoverit, naapurit ja äidit. Otetaan nyt iisisti. Kyllä kaikki syksyllä sitten selviää. Kysymys on ainoastaan siitä, miten tästä selvitään syksyyn ;)
[gallery ids="3885,3884,3883,3881" type="rectangular"]
Kalorit kasassa syksyyn asti-vohvelit:
3 banaania
3 dl maitoa
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja (gluteiiniton jauhoseos käy hyvin myös!)
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhoa
3 kpl kanelikeksejä (bastogne) murustettuna tai gluteiinittomat cola keksit
voita paistamiseen
Tirvaisin tehosekoittimessa banaanit, maidon ja munat sekaisin. Kaadoin laakeampaan muovikippoon, jossa yhdistin taikinaan jauhot, nostatusaineet ja keksimurut. Paistoin ja tarjoilin vaniljarahkan, mansikoiden ja vaahterasiirapin kera :)
Kolmea A:ta en ymmärrä
En ymmärrä avokeittiöitä ravintolassa. Olen ollut monessa sellaisessa töissä, ja aina ahdistunut siitä rauhallisen ja tyynen työskentelyn pakotteesta, jonka avokeittiö kokille asettaa. Asiakkaana en voi sietää mahdollisuutta, että vilkaisu väärässä kohtaa hellan ääressä hikoileviin ammattilaisiin vie ruokahaluni. Tiedän sen olevan pikkumaista ja järjetöntä, mutta niin sen koen.
En ymmärrä anoppeja. Mikä niissä naisihmisissä on jotenkin niin raivostuttavaa alati? Se välittämisen määrä omaa poikaansa kohden on järjenvastaista, koska se menee usein aivan uudelle tasolle. Sellaiseen ei äidit tyttäriensä kanssa sorru. Jos ei pelkää miehen ihastuvan johonkin vieraaseen hempukkaan, niin sitten on vähintään se anoppi, joka tulee lyömään kiilaa parisuhteeseen. Vaarallisin nainen pitää lähellä tai päästää liian kauas.
Oma poikani kertoi juuri avioliitolliset suunitelmansa minulle. Ensin hän aikoo naimisiin Siirin kanssa. Sen jälkeen Mintun, koska pitää Mintusta enemmän. Olen niin ylpeä, että hän osaa tehdä näinkin pitkän ajan suunnitelmia. Poikani on viisi.
Aviomiehen kanssa on myös osittaista ymmärryksen aukkoa havaittavissa.
Keskustelu miehen kanssa eilen illalla:
-Sain äidiltä ton kirjan lainaa ajat sitten. Pitää lukea se loppuun. Onko teillä tämmöistä?
-Siis meillä? Mun vanhemmat on ihan yhtä lukuaktiivisia kun sunkin! Meillä on kuule kotona monta hyllyllistä!
-Siis mitä?
-Kirjoja, jumalauta!
-Sen kirjan nimi on Onko teillä tämmöistä?
-Aha. No just.
:)
En ymmärrä anoppeja. Mikä niissä naisihmisissä on jotenkin niin raivostuttavaa alati? Se välittämisen määrä omaa poikaansa kohden on järjenvastaista, koska se menee usein aivan uudelle tasolle. Sellaiseen ei äidit tyttäriensä kanssa sorru. Jos ei pelkää miehen ihastuvan johonkin vieraaseen hempukkaan, niin sitten on vähintään se anoppi, joka tulee lyömään kiilaa parisuhteeseen. Vaarallisin nainen pitää lähellä tai päästää liian kauas.
Oma poikani kertoi juuri avioliitolliset suunitelmansa minulle. Ensin hän aikoo naimisiin Siirin kanssa. Sen jälkeen Mintun, koska pitää Mintusta enemmän. Olen niin ylpeä, että hän osaa tehdä näinkin pitkän ajan suunnitelmia. Poikani on viisi.
Aviomiehen kanssa on myös osittaista ymmärryksen aukkoa havaittavissa.
Keskustelu miehen kanssa eilen illalla:
-Sain äidiltä ton kirjan lainaa ajat sitten. Pitää lukea se loppuun. Onko teillä tämmöistä?
-Siis meillä? Mun vanhemmat on ihan yhtä lukuaktiivisia kun sunkin! Meillä on kuule kotona monta hyllyllistä!
-Siis mitä?
-Kirjoja, jumalauta!
-Sen kirjan nimi on Onko teillä tämmöistä?
-Aha. No just.
:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Jos perhe joutuu todistajainsuojeluohjelmaan, niin sehän tarkoittaa sitä, että perhe repäistään juuriltaan tuntemattomaan paikkaan. V... -
Tuulta päin! Ravintolan liiketoimintasuunnitelmaan pitää kirjata melko rajaavasti se tarkka asiakasryhmä, jonka kuvittelee siellä asioiv... -
Niinkuin minä Sinua jo kerkesin ruotimaan siitä uupumuksesi tilityksistä, niin taas on yrittäjällä hieman pahastunut olo, kun lukee taksi...